Rottaveitset eli Eukonpuukot

Taontakurssilla toteutimme perinteiset akanpuukot. Akanpuukko, tai lempeämmällä nimellä emännän veitsi, on vanha työkalu joka on ollut pohjoismaisissa kulttuureissa tuttu jokakodin hengettären väline jo viikinkien ajoilta.
Itsekin ajattelin alustavasti tehdä tämän tuotteen ihan perinteistä muotoilua noudattaen, mutta loppuvaiheessa, kun terää suoristettiin, huomasin, että minulle muodostui pienet piikit terän selkäpuolelle. Ajattelin että nämä piikit tuovat terän profiiliin hauskan lisäyksen (kahvarauta oli pyöritetty sekä koristetehosteeksi, että tuomaan myös pitoa kahvalle), ja että kokonaisuus muistuttaisi rottaa/hiirtä.

Terät muotoiltu ja karkaistu. Loppu hiontaa ja teroitusta vailla.

Lopputulos: yllä hiiri, alla rotta.

Ametisti korvakorut

Suunnittelin ystävättärelleni tilaustyönä ainutlaatuiset korvakorut, joihin tuli viistehiotut, kolmikärkiset kivet. Lopputulos erosi alkuperäisestä luonnoksesta lähinnä Kiven muodon ja Pintakäsittelyn osalta. Nämä kaksi seikkaa muuttuivat matkan varrella, kiven muoto saatavuuden takia ja pintakäsittely ekstratehosteena.

Alkuperäinen luonnos. Vaaleat kohdat kiiltävää pintaa, tummat mattaa.

Tässä kolmiulotteinen esityskuva. Korvakorun tappi on kiinnitetty kiven kastikan taakse.

Korvakorut toteutettiin kahdesta osasta, alusesta, joka näkyisi mattapintoina, sekä sen päälle juotetustalankakuviosta, joka kiillotettaisiin kirkkaaksi.

Korvakorun palaset. Kokonaisuus alkaa hahmottua.

Aluksi 0.8mm hopeapellistä leikattiin lieriöksi muotoiltavat kappaleet, jotka taivutettiin kastikan muotoisiksi käyttäen kastikkarautaa. Sen jälkeen kastikan reunoja ohennettiin jyrsimällä niitä sisältä päin letkuporakoneella. Lopuksi sahattiin vielä ohennettujen reunojen niiden sivujen vääntämisen helpottamiseksi.

Luupin läpi kuvattu ametisti kastikan sovitteluvaiheessa.
Kiven on vajottava juuri sopivasti: liian vähän ja kivi irtoaa istutuksesta,
kun taas liian paljon, niin kivi jää heilumaan kastikan reunojen sisälle.

Ennen reunojen taivuttamista varmistettiin, että reunaohennukset olivat sopivat. Sitten painoimme reunat kiven ympärille kiinni tasokaivertimella. Siistimme pinnat filssaamalla, jonka jälkeen patinoimme mattapinnat kemiallisesti. Tulos oli hieman himmeä, joten asiakkaan hyväksynnällä päätimme lisätä kuviointia kaivertimella. Lopputulos kimmelsi kuin tuhat aurinkoa!

kävelykeppi

Koko luokalle annettiin tehtäväksi suunnitella ja toteuttaa kävelykeppi. Tehtävä oli suunnittelun ja muotoilun osalta miltei rajaton, tosin tehtävän annossa kerrottiin, että kävelykepin kahvan tulisi olla mahdollista muotoilla hopeapellistä. Itse olin kuullut tehtävästä jo aiemmin, ja tietysti olin luonnostellut paljon kävelykepin kahvoja. Sain vasta myöhemmin kuulla että kävelykeppi oli oltava toteutettavissa tietyllä tekniikalla. Tietenkin luonnosteni toteuttamistoimiin ei nämä koulun antamat tekniikat soveltuneet, joten jouduin suunnittelemaan koko koukun alusta.
Lopputuloksesta tuli hyvin pelkistetty, ankkurimainen koukku, jonka päällä oli lievä harjanne.



Luonnoskuvat lisäviittauksilla.



Opettajan hyväksynnän jälkeen aloitin toteuttamisen. Materiaalina käytin 0,8mm paksuista hopeapeltiä. Leikkasin kaksi saman kokoista kappaletta, joista muodostuisi koukun kyljet. kolmannen kappaleen leikkasin koukun kanneksi. kiekkomaisen kappaleen leikkasin koukun pohjaksi, jonka jälkeen leikkasin vielä suorakulmion josta muotoilin lieriön, jotta koukun voisi kiinnittää itse keppiin.



Kaksi kylkipalaa juotettuna yhteen.

Kansi ja sivuaukot juotettu umpeen. Pohjalieriötä vailla.

Vasemmalla kävelykeppiversio 2.0 ja oikealla ns. prototyyppi.
Vasemman puoleinen koukku vailla kiillotusta,
oikean puoleinen taas kemiallisesti patinoitu ja mattapinnoitettu.

Osien juottaminen oli jokseenkin haastavaa, mutta lopputulos oli mielestäni hyvä. Opettajakin oli tyytyväinen.