Design-sormus merkkipäivälle

Ystäväni tilasi minulta sormuksen juhlistaakseen parisuhteensa merkkipäivää.

Aluksi suunnittelimme sormuksen. Mainittakoon, että tämä oli ensimmäinen kerta jolloinka asiakas oli itse hyvin interaktiivisesti tekemisisiiä jo suunitteluvaiheessa. Moni asiakas ei piirrä sormuksia, mutta tämän kyseisen ystävän kanssa tuli ensimmäistä kertaa piirrettyä yhdessä suunnitelmaa!

Toinen artisti työssään 

 Saatuani vihkoni takaisin, oli siihen piirretty sormus, jonka huipulla olisi kaksi suorakaiteista piikkiä, joiden sisäpintoihin olisi toiselle kaiverrettu tukkimiehen vitonen ja toiselle istutettu musta suorakaitetinen ja nelikulmioinen onyksi. Saatuani vielä mitat toisesta sormuksesta, pääsin aloittamaan työt.

Ensin hankin sopivan palasen vahaa, josta kaivertaisin sormuksen. Litteälle vahalaatalle pirtäisin ensin sormuksen sivuprofiilin. Seuraavaksi porasin sormireijän isolla terällä sopivaksi. Tämän jälökeen sahasin sormuksen ulkoreunat ja kevensin "sarvien" sisäpinnat, jottei sormus painaisi niin paljon. Toiseen sarveen koversin myös paikan kivelle.

Kun olin tyytyväinen vahaversioon, ryhdyin tekemään valukuusta. Kiinnitin vaharomuksen valupuuhun, iskin kipset vahan ympärille ja höyrystin vahat ulos. Valaminenkin sujui moitteitta ja rungosta tuli kiinteä. Tässä välissä kiillottelin sormusta jonkin verran.

Kiven istutusta varten juotin kiven paikan reunoille kaksi pientä levyn palasta kumpaankin päätyyn. Nämä toimisivat kynsinä istutuksessa, pitäen kiven paikoilaaan. Kun kivi istui kanteilla sopivasti, oli aika taittaa kynnet paikoilleensa.

Hetken vääntelemisen jälkeen kivi oli paikoillaan ja sormus loppukiillotusta vailla valmis. Kiillon päälle vielä kaiverrettiin tukkimiehen rastit toisen sarven pintaan, jonka jälkeen sormus oli valmis.

Hauska projekti, ja hyvin moderni muotokieleltänsä, vaikken itse pahemmin sellaisia harrasta.

Lopputulos.

Tilaustyö: Kreikkalaista kuviota

Hyvä ystäväni tilasi äidillensä lahjaksi riipuksen. Työn teemana olisi kreikkalaisuus. Työhön myös kuuluisi kaiverrus. Aika vapaat kädet sain työn toteutukseen, tosin aikataulu oli (jota nyt en muista :D)

Lähdin siis tutkimaan kreikkalaista arkkitehtuuria ja taidetta, jos saisin siitä inspiraatiota. Aikakaudeksi valitsin tietenkin antiikin Kreikan, sillä se olisi vahvin tunnistettava ilme korulle.

Pian sainkin aikaseksi jo luonnoksia joissa ilmeni, kuinka jatkuvat koristekuviot olisi vaikea pitää jatkuvana, mikäli koru olisi kulmikas. Ratkaisin tämän samalla kun mietin kaiverruksen sijaintia. Keksin siis tehdä korusta "spinner"-tyyppisen, pyörivän mallin.

Luonnos: hopealevyrengas, joka pyörisi esteettä riipuslenkissä kiinni.

Kun luonnos oli kelpuutettu asiakkaalla, pääsin aloittamaan työn teon.
Ensin, sahasin hopealevystä pyöreän kappaleen. Sitten sahasin siihen sisäkehän, jonka jälkeen vielä viilasin sen täysin pyöreäksi. Seuraavaksi käytin tekemääni kappaletta mittana, jonka avulla piirsin hopealevylle saman kokoisen kappaleen. Tähän päälle sitten piirsin vielä kuvioinnin niin, että siitä tulisi tasajakoinen ja hyvän näköinen.

Alkumitoitukset.

Lopullinen kuvio.

Ulkopuolen sahaus.

Sisäpuolen sahaus

 Sahattuani kappaleen, sovittelin sen vielä takalevyn päälle. Juottamisen aikana piti olla vain varovainen ettei menisi liikaa juotetta. Lopputuloksena tuli hyvä juotos, joka ei jättänyt reikiä.

Tzäzäm!!!

Juottamisen jälkeen tarkistin että kuvion ja takalevyn reunat täsmäisivät. Tämä tapahtui viilalla ja filssipaperilla. Tässä välissä myös kiillotin koristekuviopinnan, sillä myöhemmin sen kiillottaminen vaikeutuisi, kun riipuslenkki olisi tiellä.

Kiillotettu, BÄÄM!

Kiillotuksen jälkeen mietin myös pohjan puolen kaiverrusta, ja että mille pinnoitteelle sen tekisin.
Päädyinkin mattaamaan sen pinnan teräsneuloilla, jonka jälkeen työssäoppimispaikan seppä auttoi minua kaivertaman halutun kreikkalais-tekstin siihen.

Lopputuloksena mystisen kaunis kaiverrus.

 Seuraavaksi Aloin tekemään riipuslenkkiä. Tämä ei ollut ihan tavanomainen riipuslenkki, sillä usein riipuslenkit olivat pyöreitä, ja tämän pitäisi olla kulmikas. Kulmikkuus sopisi sekä tämän korun estetiikkaan, sekä auttaisi korun toiminnallisuudessa. Pinta joka olisi kosketuksissa korun kehän kanssa, tulisi olla pyöristetty. Tämän sain toteutettua saranaviilalla, eli litteällä viilalla jonka reuna on ainoa hampainen osa. Sovittelussa meni jonkun aikaa.

nyt näyttäisi sopivalta.

 Sovittelun jälkeen juotin riipuslenkin kiinni. Tähän vielä liitin pienemmän pyöreän lenkin ketjun kiinnitystä varten. Pyöreä lenkki estäisi ketjun turhan kulumisen, sekä antaisi ketjulle liikkumisen vapautta.

pyöreä lenkki liitettynä

Pyöreä lenkki kiinnityttyi hyvin, joten seuraavaksi olisi edessä kiillotus. Kiillotus sujui hyvin. Päätimme asiakkaan kanssa kiillotuksen lisäksi kemiallisesti tummentaa koristekuvion välit Blitzillä.

Blitz krieg.

Turhien Blitzien pois pyyhkimisen ja ketjun kiinnityksen jälkeen, koru oli valmis. Kuulemma oli hyvin arvostettu, ja vieläkin useasti käytössä oleva koru.

Tässä lopputulokset.

Tsätsäzigädäm!!!

Työssäoppimisjakson asiakastyö: Ruusukvartsilla varustettu kulta- ja hopeasormus

Suoritin työssaoppimisjaksoni Rauli Kostiaisen Ateljeessa. Jakson aikan tein korjaustöitä ja uusin rodiumpintoja sekä kiillottelin että putsasin vanhempia koruja.

Jakson suoritukseen kuului myös jonkin asiakastyön suorittaminen. Sain tehtäväkseni tehdä samankaltaisen sormuksen kuin asiakkaalla, mutta istutettu kivi tulisi olla turmaliinin sijaan ruusukvartsia.

Vasemmalla mallikappaleena toimiva asiakkaan sormus,
oikealla aloittamani sormusrunko tilaustyötä varten.

Aloitin työn mittaamalla sormuksen kehää. Tämä loi siinä mielessä haastetta, että kun sormus ei ollut täysin pyöreä. Tosin yliajattelua tämä oli, sillä tajusimme että voimme vain katsoa sahauspisteet suoraan sormuksesta, täten sormuksen mitta tulisi olemaan tismalleen sama, eli sopiva.

Runko valmiiksi pyöristettynä ja sahattuna.
Viiva näyttää mihin kultalanka tulisi kiinnittää.

Sahauksen jälkeen oli aika kiinnittää kultalanka sormuksen rungon ulkokehään. Tämä oli ensimmäinen kerta kun juotin kultaa kiinni hopeaan, joten minua jännitti tilanne aika paljon. Tämä oli muutenkin ensimmäinen kerta kun työstän kultaa, ja tietäen materiaalin kalleuden, en haluaisi millään tavalla tuhlata tai aiheuttaa hävikkiä. Joten ryhdyin varoen juottamaan.
Onneksi lanka ei sulannut, vaan kiinnittyi ongelmitta suoraan runkoon. Lopputulos oli hyvä.

Seuraavaksi kiinnitimme vielä hopeataulun somruksen runkoon. Tähän tulisi kivi sitten myöhemmin istuttaa. Taulu ei jostain syystä halunnut kiinnittyä aivan yhtä helposti kuin aiempi juotos, mutta sain sen lopulta ihan siististi kiinni.

Runko Tauluun kiinnitettynä.

Seuraavaksi puhdistin taulun pinnan, jotta saisin juotettua kultalevyn siihen päälle. Alkuperäisessä sormuksessa oli kultakerros taulun kasvossa, joten samanlainen kerros oli tehtävä tähänkin.

Taulu puhdistettuna. Kivi ja sen tuleva
kehys näkyvät taustalla.

Tämän kultalevyn kiinnitys sujui muuten moitteita, paitsi että kullassa oli materiaalivikaa, joka sitten aiheutti kultapinnan röpelöitymisen.

Kultamateriaalivian sijainti suoraan kesekllä
itse taulua.

Tässä vaiheessa iski paniikki. Hetken pohdinnan jälkeen päätin koittaa hioa mahdollisimman paljon vikajäljestä pois, ja loput jäisi kiven sekä sen kehyksen alle.
Tämä kikka toimi hyvin. Juotin siis kiven kehyksen. Sahattuani vielä läpireiän tauluun kiven kehyksen sisäpuolelle, oli ainevikajäljet poissa! Samalla vielä juotin pallot paikoilleen, jonka jälkeen kivi istutettiin paikoilleen.

Kivi istui kuin nenä naamaan!

Loppukiillotus vielä, ja sitten sormus oli valmis. Itse en ollut paikalla kun asiakas tuli sen noutamaan, mutta oli kuulemma hyvin tyytyväinen. Siitä olen onnellinen.

Avainriipus

Tuttuni tilasi tyttöystävälleen lahjaksi avainriipuksen. Avaimen terä tulisi olemaan hänen suunnittelemansa J:n muotoinen.

Tässä haasteellinen mallikappale.

Tämä kirjain tulisi veistää vahasta, joka valettaisiin sitten hopeaksi. Kirjaimen monitasoisuus ja monimuotoisuus loi aluksi hahmottamisen haastetta, mutta selvisin tehtävästä lopuksi hyvin.

Avaimen silmän suunnitteluun sain vapaat kädet. Pienen luonnostelu-tuokion lähetin luonnokset tutulleni arvioitavaksi. päästyämme sovitnoon siitä mitä hän haluis, aloin veistämään silmän puolikasta. Valaisin ensin puolikkaan, sitten ottaisin siitä kumimuotin, ja valaisin toisen puolikkaan.

Tässä vahasta veistetty silmän puolikas.

Silmänpuolikkaan tekemisessä ainoa merkittävä haaste oli saada etu ja nurjapuoli symmetrisiksi. Ei se mahdotonta ollut, mutta vei hiukan enemmän aikaa vain. Lopputulokseen mieltyneenä, olin vlalmis valamaan.

Avaimen vahakappaleet valmiina valua varten.
Avaimen varsi on hopealankaa. 

Onnistuneen valun jälkeen, puhdistin kappaleet, otin silmän puolikkaasta kumimuotin, ja sitten uuden valukipsin jähmettyessä juotin jo valmiit kappaleet yhteen.

Valettujen hopeakappaleiden sovittelua.
Samalla ensimakua tulevasta tuotteesta.

Kappaleet juotettuna kiinni.
Silmän puolikas vielä puuttui,
mutta halusin näyttää asiakkaalle kiillotetun
 silmän puolikkaan.

Toisen onnistuneen valmun jälkeen, oli avain riipuslenkkiä vaille valmis. Riipuslenkin tein nopeasti neliskanttisesta hopealangasta. Sopi avaimen silmään kuin nenä päähän.

Kokonainen silmä.

Juotettuani riipuslenkin oli avain kokonainen ja valmis. Lopuksi päätin laittaa vähän kemiallista patinaa, eli blitzata sen.

Avainriipus täysin koottuna.

Avain blitzauksen ja loppukiillon jälkeen.

Loppukiillotuksen jälkeen oli avainriipus valmis. Ja mahtavan näköinen. Oli kuulemma myös megahitti lahjanakin.

Tämmöisenä tilaajalle.

Comedia & Tragedia

Lyhyestä virsi kaunis.
Asiakastyöksi valmistin teatteriaiheisen riipuksen tuttavalle lahjaksi. Vahasta veistin aihion, jonka lopuksi valoin hopeana.
Lahjan saaja tykkäsi kovasti.

lopputulos.

Vakaa vanha viikinkisormus



Tarkoitukseni oli tehdä kuparisesta sormuslevystä neljä hopeista versiota, joista tekisin viisi sormusta. Valu kuitenkin epäonnistui ja ulos tuli vain viisi epämääräistä sormuksen sirpaletta.

Sirpaleet ja takalevy.

Päätin kuitenkin saada tästä epäonnistumisesta jotakin aikaiseksi, joten asettelin kappaleita kunnes ne muodostivat kokonaisen sormuksen. Pienen viilauksen ja sahailun jälkeen, kappaleet muodostivat kokonaisen sormuksen nyt täydelliesti 0,8mm paksun hopeisen takalevyn päälle. Juotin kappaleet paikoilleen, ja lopputuloksena oli arkeologisen löydön näköinen, kalevalais-tyylin omaava sormus.



Valmis sormus pationoituna.
Viisi turmaliinia kuvassa mukana.

Ametisti korvakorut

Suunnittelin ystävättärelleni tilaustyönä ainutlaatuiset korvakorut, joihin tuli viistehiotut, kolmikärkiset kivet. Lopputulos erosi alkuperäisestä luonnoksesta lähinnä Kiven muodon ja Pintakäsittelyn osalta. Nämä kaksi seikkaa muuttuivat matkan varrella, kiven muoto saatavuuden takia ja pintakäsittely ekstratehosteena.

Alkuperäinen luonnos. Vaaleat kohdat kiiltävää pintaa, tummat mattaa.

Tässä kolmiulotteinen esityskuva. Korvakorun tappi on kiinnitetty kiven kastikan taakse.

Korvakorut toteutettiin kahdesta osasta, alusesta, joka näkyisi mattapintoina, sekä sen päälle juotetustalankakuviosta, joka kiillotettaisiin kirkkaaksi.

Korvakorun palaset. Kokonaisuus alkaa hahmottua.

Aluksi 0.8mm hopeapellistä leikattiin lieriöksi muotoiltavat kappaleet, jotka taivutettiin kastikan muotoisiksi käyttäen kastikkarautaa. Sen jälkeen kastikan reunoja ohennettiin jyrsimällä niitä sisältä päin letkuporakoneella. Lopuksi sahattiin vielä ohennettujen reunojen niiden sivujen vääntämisen helpottamiseksi.

Luupin läpi kuvattu ametisti kastikan sovitteluvaiheessa.
Kiven on vajottava juuri sopivasti: liian vähän ja kivi irtoaa istutuksesta,
kun taas liian paljon, niin kivi jää heilumaan kastikan reunojen sisälle.

Ennen reunojen taivuttamista varmistettiin, että reunaohennukset olivat sopivat. Sitten painoimme reunat kiven ympärille kiinni tasokaivertimella. Siistimme pinnat filssaamalla, jonka jälkeen patinoimme mattapinnat kemiallisesti. Tulos oli hieman himmeä, joten asiakkaan hyväksynnällä päätimme lisätä kuviointia kaivertimella. Lopputulos kimmelsi kuin tuhat aurinkoa!

Pääkallo-kauppa

Luokkalaiseni teki kasan hopeasta valettuja linnunpääkalloja, joista tietysti kiinnostuin heti nähtyäni. Jo siinä vaiheessa, kun luokkalaiseni oli valmistamassa valupuuta, kysäisin että jos olisi mahdollista saada pari kappaletta niistä kalloista. Lupasin myös maksaa niistä. Luokkalaiseni hyväksyi tarjouksen, tosin ei vielä osannut sanoa hintaa kyseisille kalloille.

Valettu valupuu täynnä linnun kalloja.

Kun kallot olivat vihdoin valettuina hopeasta, muistutin luokkalaistani tästä kyseisestä diilistä. Mainitsin vielä vaihtoehdoksi seuraavaa vaihtokauppaa: viisi linnun kalloa yhtä ketun kalloa vastaan. Luokkalaiseni tarttui tähän jälkimmäiseen diiliin.
Siispä luovuin itse nylkemästä ja keittämästä ketunkallostani ja sain tilalle viisi kappaletta hopeisia linnun kalloja.

Viisi kalloa, istui laudalla.
 Silipati seilaa, silipati seilaa.
Hienohopea on gretzattu pois.

Luokkalaiseni vielä hapotti ja gretsasi kallot valmiiksi. Tämän jälkeen hän leikkasi viisi kalloa irti valupuustaan ja antoi ne minulle. Viilattuani valukanavien tyngät irti kalloista filssasin viilan jäljet pois.  Sen jälkeen juotin lenkit kalloihin kaulaan ripustusta varten.

Vasemmalla hapotettu kallo lenkillä, oikealla gretzattu kallo ilman lenkkiä.

 Kun kaikki kallot oli rengastettu, laitoin ne kiinni toisiinsa rautalangalla ja heitin kiillotusmyllyyn puoleksi tunniksi. Lopputuloksena oli kiiltävä pinta johon oli jäänyt kuitenkin valuvaiheesta tulleet yksilökohtaiset pintakuviot.

Kiillotuksen jälkeen, kiinnitin kaikki viisi linnunkalloa mustaan naruun helmien sekaan. Olin tyytyväinen lopputulokseen.





Valmiit kallot kaulalla. Kaksi viidestä kallosta myyty.

Myös yksi ystävistäni ihastui kaulakoruuni heti sen nähtyään. Hän halusi ostaa yhden kalloista lahjaksi muusikolle kenen kanssa hän oli saanut opiskella musiikki-alaa. Kyseinen artisti on Mariska.

Sain ystävältäni kuvan siitä, kun hän antoi Mariskalle korun.
Lahjan saaja näyttää tyytyväiseltä.

Totoro-riipus

Kaverini oli katsellut töitäni ja päättänyt kysyä, vosinko toteuttaa hänen koruideansa. Koruidea oli oikeastaan lahjaidea hänen äidillensä. Sovimme kahvittelut, joiden aikana olimme kävimme läpi hänen ideaansa tarkemmin.

Idea oli siis tehdä Totoro-aiheinen riipus, ja siihen korvakorut. Riipuksen hahmona ei tulisi olla kuitenkaan itse Totoro, vaan hänen seuraajista toiseksi suurin. Suunnittelimme pikaisesti korua sen verran, että ratkaisimme miten hahmo tulisi asetella ketjuun kiinni. Loput piirtämiset ja piirrosten toteuttamiset jäisivät minun käsiini.

Piirsin hahmon etuprofiilina, ja suunnittelin juottaa sille kiiltävän mahan, ja silmät ja nenän. Tummentaisin pohjimmaisen hopealaatan niin että maha ja silmät paistaisivat kirkkaasti suhteessa kehoon.

Riipuksen kanssa ei ollut muita ongelmia paitsi silmien asettelu, koska juotepalat sulaessaan saivat silmät liukumaan ympäriinsä. Korjasin ongelman lämmittämällä koko hahmon uusiksi, jolloinka silmät olivat taas liikuteltavissa.

Silmät karkuteillä.

Saatuani silmät ja mahan paikoilleen, laitoin hahmolle vielä nenän. Lenkit korvien päihin niin juotokset olivatkin siinä. Seuraavaksi pintojen käsittelyyn.
 Kaiversin hahmon mahaan kolme pientä nuolta, kuten sillä elokuvassakin on. Nämä olivat sitten elämäni ensimmäiset kaiverrukset. jännitin kaivertamista paljon, mutta olin kuitenkin hyvin tyytyväinen lopputulokseen. Seuraavaksi tummensin koko hahmon Blitzillä. Sitten kiillotin hahmon silmät, mahan ja nenän. Pujotin vielä hahmon korvistaan kiinni ketjuun. Hymyilin.
Valmista tuli.

Valmis tuote.

Kaverini oli erittäin tyytyväinen koruun. Sain vielä kuulla joulun jälkeen että Lahja oli suuri menestys! Seuraavaksi tähän sarjaan tulee korvakorut, mutta niistä kerron myöhemmin.