Pääkallo-kauppa

Luokkalaiseni teki kasan hopeasta valettuja linnunpääkalloja, joista tietysti kiinnostuin heti nähtyäni. Jo siinä vaiheessa, kun luokkalaiseni oli valmistamassa valupuuta, kysäisin että jos olisi mahdollista saada pari kappaletta niistä kalloista. Lupasin myös maksaa niistä. Luokkalaiseni hyväksyi tarjouksen, tosin ei vielä osannut sanoa hintaa kyseisille kalloille.

Valettu valupuu täynnä linnun kalloja.

Kun kallot olivat vihdoin valettuina hopeasta, muistutin luokkalaistani tästä kyseisestä diilistä. Mainitsin vielä vaihtoehdoksi seuraavaa vaihtokauppaa: viisi linnun kalloa yhtä ketun kalloa vastaan. Luokkalaiseni tarttui tähän jälkimmäiseen diiliin.
Siispä luovuin itse nylkemästä ja keittämästä ketunkallostani ja sain tilalle viisi kappaletta hopeisia linnun kalloja.

Viisi kalloa, istui laudalla.
 Silipati seilaa, silipati seilaa.
Hienohopea on gretzattu pois.

Luokkalaiseni vielä hapotti ja gretsasi kallot valmiiksi. Tämän jälkeen hän leikkasi viisi kalloa irti valupuustaan ja antoi ne minulle. Viilattuani valukanavien tyngät irti kalloista filssasin viilan jäljet pois.  Sen jälkeen juotin lenkit kalloihin kaulaan ripustusta varten.

Vasemmalla hapotettu kallo lenkillä, oikealla gretzattu kallo ilman lenkkiä.

 Kun kaikki kallot oli rengastettu, laitoin ne kiinni toisiinsa rautalangalla ja heitin kiillotusmyllyyn puoleksi tunniksi. Lopputuloksena oli kiiltävä pinta johon oli jäänyt kuitenkin valuvaiheesta tulleet yksilökohtaiset pintakuviot.

Kiillotuksen jälkeen, kiinnitin kaikki viisi linnunkalloa mustaan naruun helmien sekaan. Olin tyytyväinen lopputulokseen.





Valmiit kallot kaulalla. Kaksi viidestä kallosta myyty.

Myös yksi ystävistäni ihastui kaulakoruuni heti sen nähtyään. Hän halusi ostaa yhden kalloista lahjaksi muusikolle kenen kanssa hän oli saanut opiskella musiikki-alaa. Kyseinen artisti on Mariska.

Sain ystävältäni kuvan siitä, kun hän antoi Mariskalle korun.
Lahjan saaja näyttää tyytyväiseltä.