Kahva toteutettiin venyttämällä rautaa. Rauta taas venytettiin takomalla sitä kasaan, muotoillen sitä hiukan neliöraudan malliseksi. Kun teräosuudelle oli muodostettua ruotoa se viisi nyrkin mittaa, voitiin aloittaa kahvan muotoilu.
ensin taivutin ruotoon pisteen, josta kahvan etupuoli muodostuisi. ennen kuin taoin kahvan kokonaan kasaan, kuumensin taitteesta alaspäin niin, että taitteesta ylijäävä ruoto hehkui. sen jälkeen iskin ruodon hehkuvana ruuvipenkkiin, ja lähdin kiertämään, täten tuoden kuviota kahvan etupuoleen. Nämä kuviot parantavat myös puukon pitoa.
Kahvan ja terän juureen muotoilin vielä ruodon päästä koukkumaisen spiraalin niin, ettei käsi puukolla pistäessä liukuisi kahvalta terälle. Sitten oli terän muotoilun aika.
Itse yritin aluksi hillitä terän kokoa niin, että kyseessä olisi vielä puukko, mutta tämä kyseinen veitsi venähtikin kyynärvarren pituiseksi "Pistäjäksi". Minkäs sitä luonteelensa mahtaa. Lopputuloksena eri käytännöllä varustettu, mutta erittäin käytänöllinen, akan puukko.
Opettajakin mainitsi, ettei tuon veitsen omaavan akan kanssa kannata liikaa ääntä korottaa.
 |
| Kärjen terotusta vailla valmis. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti