Donitsisormus

Koulutehtävänä tuli valmistaa ontto sormus, vähän manttelisormuksen tapaan. Tähän yhdistin opettajan suostumuksella toisen koulutehtävän, putki-istutuksen.

Tekniikkana putki-istutus muistuttaa puoliksi kruunu-istutusta ja puoliksi umpisarjaistutusta. Ensiksi tehdään putki jonka sisä-halkaisija on kiven halkaisijan kanssa lähes saman kokoinen.
Seuraavaksi putken sisäpintaan tehdään sovitukset ottamalla materiaalia pois sisäpinnasta mikromoottorilla.
Lopuksi kivi asetetaan paikoilleen ja reunat painetaan kiven ympärille.

Itse sormuksen runko valmistettiin kahdessa osassa. Ensiksi leikattiin sapluunan avulla kappale 0.8mm hopealevyä, josta muodostettiin rengas. Sauman juotoksen jälkeen, sormuksen ulkokappaletta muotoiltiin pyöreäksi ja kaarevaksi punsselin päällä naputellen.
Kun ulkokuori oli mielyttävän muotoinen, se hiottiin pinnalta tasaiseksi. Tämän jälkeen sisälle sovitettiin sisäsarja, joka tulisi määrittämään sormuksen lopullisen koon.

Sisäsarja juotettiin yhtenäiseksi rinkulaksi, jonka jälkeen sen profiili skarpattiin sormuspinnan päällä. Leimaaminen tuli tapahtua normaalista poikkeavasti tässä vaiheessa, sillä onttoa sormusta olisi mahdoton muuten leimata jälkikäteen.

Runko kasaan juotettuna. Värit tulevat juotosnesteestä.

Leimaamisen ja sovittelun jälkeen, sisäsarja juotettiin kiinni ulkosarjaan. Ylimääräiset sisäsarjan osat sahattiin ja viilattiin pois, jonka jälkeen sormus kiillotettiin.

Valmis runko ja tuleva kivi.

Rastafar- niittisormus

Koulutyöksi saimme tehtävän suunnitella ja toteuttaa sormus, jossa käyttäisimme materiaaleina muutakin kuin jalometalleja. Sormuksen kiinnittämistekniikaksi annettiin niittaustekniikka.

Itse lähdin suunnittelemaan sormusta joka koostuisi hopeasta ja akryylistä, eli värillisestä muovista. En ollut työstänyt akryyliä korumerkityksissä tätä tehtävää ennen, joten tässä vaiheessa akryylin työstäminen vielä kiinnosti minua.
Tulisin huomaamaan, että akryylin kanssa työskentely olisikin astetta haastavampaa.

Esityskuva suunnittelemastani somruksesta.
Piirsin kaksi, jotta sormuksen näkisi joka puolelta.

Ensin sahasin hopealevystä päällys- ja välikappaleet. Tämä sujui helposti tottunein ottein. Seuraavaksi siirryin sahaamaan akryyliä. Opettaja neuvoi käyttämään erilaista sahan terää akryylin sahausta varten.

Tämä terä oli kierretty spiraalille niin, että hampaat osoittivat joka suuntaan. Sahaaminen tällä terällä oli hieman haastavampaa, sillä spiraalilla olevat hampaat vetivät terää hiukan minne sattuu, joten suoran viivan saatika sitten ympyrän kehän sahaus oli haasteellista. Sahasin niin, että jätin ekstramateriaalia ääriviivojen ylle, jotta voisin sitten hiomalla korjailla rajoja.

Tosin, hiominenkaan ei sujunut ihan odotetusti. Koitin liimata kaikki kappaleet väliaikaisesti yhteen, jotta voisin työstää niitä yhtenä kappaleena, saaden niille mahdollisimaan hyvän symmetrian.
Tämä ei kuitenkaan toiminut toivotulla tavalla, sillä kappaleet eivät pysyneet yhdessä. Liima liukui akryylin sileällä pinnalla.

Huomattuani tämän ongelman, päätin porata jokaiseen kappaleeseen niittausreiät, joihin pistäisin väliaikaisesti messinkilankaa, jotta palat pysyisivät paikoillaan. Tämä tekniikka toimi, ja pääsin toistasieksi kunnolla työstämään sormusta.

Hioin palasia, jonka jälkeen oli tarkoitus kiilloittaa hopeakappaleet. Tässä kohtaan ajattelin säästäväni aikaa jättämällä hopeakappaleet akryylien väliin ja kiillottamalla koko sormusta.
Huomasin virheeni.

Kiilloitus alkakoon!!!

Kiillottaessa hopeakappaleet kyllä kiillottuivat, mutta kiillottamisen lämpö sai myös akryylien pinnat sulamaan. Huomasin tämän työstäessäni sormuksen "kasvoja", harjumaisia muotoja sormuksen taulussa.

"Aaltoileva" pinta sormuksen taulussa.

Akryylin pinta jäi muistuttamaan aaltoilevaa vettä, joka kyllä näytti ihan mielyttävältä pintakäsittelyltä, joten annoin sen olla. Kiillotin loput sormuksesta varovaisemmin.

Sormusta sovittamassa. Hyvä on!

Lopputulos oli hankaluuksiin nähden hyvä, tosin tämä koko projekti tuntui kyllä enimmäkseen kantapään kautta oppimiselta.

Lopputulos!

Design-sormus merkkipäivälle

Ystäväni tilasi minulta sormuksen juhlistaakseen parisuhteensa merkkipäivää.

Aluksi suunnittelimme sormuksen. Mainittakoon, että tämä oli ensimmäinen kerta jolloinka asiakas oli itse hyvin interaktiivisesti tekemisisiiä jo suunitteluvaiheessa. Moni asiakas ei piirrä sormuksia, mutta tämän kyseisen ystävän kanssa tuli ensimmäistä kertaa piirrettyä yhdessä suunnitelmaa!

Toinen artisti työssään 

 Saatuani vihkoni takaisin, oli siihen piirretty sormus, jonka huipulla olisi kaksi suorakaiteista piikkiä, joiden sisäpintoihin olisi toiselle kaiverrettu tukkimiehen vitonen ja toiselle istutettu musta suorakaitetinen ja nelikulmioinen onyksi. Saatuani vielä mitat toisesta sormuksesta, pääsin aloittamaan työt.

Ensin hankin sopivan palasen vahaa, josta kaivertaisin sormuksen. Litteälle vahalaatalle pirtäisin ensin sormuksen sivuprofiilin. Seuraavaksi porasin sormireijän isolla terällä sopivaksi. Tämän jälökeen sahasin sormuksen ulkoreunat ja kevensin "sarvien" sisäpinnat, jottei sormus painaisi niin paljon. Toiseen sarveen koversin myös paikan kivelle.

Kun olin tyytyväinen vahaversioon, ryhdyin tekemään valukuusta. Kiinnitin vaharomuksen valupuuhun, iskin kipset vahan ympärille ja höyrystin vahat ulos. Valaminenkin sujui moitteitta ja rungosta tuli kiinteä. Tässä välissä kiillottelin sormusta jonkin verran.

Kiven istutusta varten juotin kiven paikan reunoille kaksi pientä levyn palasta kumpaankin päätyyn. Nämä toimisivat kynsinä istutuksessa, pitäen kiven paikoilaaan. Kun kivi istui kanteilla sopivasti, oli aika taittaa kynnet paikoilleensa.

Hetken vääntelemisen jälkeen kivi oli paikoillaan ja sormus loppukiillotusta vailla valmis. Kiillon päälle vielä kaiverrettiin tukkimiehen rastit toisen sarven pintaan, jonka jälkeen sormus oli valmis.

Hauska projekti, ja hyvin moderni muotokieleltänsä, vaikken itse pahemmin sellaisia harrasta.

Lopputulos.

Koivukuvio-sormus

Tuttavani tilasi minulta kantasormuksen, johon tulisi takopintaa sormuksen kehälle, ja tauluun tulisi viilattuja raitoja.

sormuksesta tehtiin ensinvahaversio, jonka jälkeen se valettiin.

hopeasormus valusta irrotettuna.
Hopeinen läntti sormuksen kyljessä on tullut irrotuksesta.

Valamisen  jälkeen sileän hopeasormuksen kehä taottiin takopintakuviota täyteen.

Seuraavaksi taulu hiottiin, filssattiin ja kiillotettiin, jonka jälkeen, hyvin varovasti, hioin viivoja vaakasuorassa tasossa taulun pinnan päälle.

Viillot ja takopinta tehtynä.

Loppuun vielä toinen kiillotuskierros jotta taulu olisi mahdollisimman siistin näköinen viilausjäljistä huolimatta.

Valmis tuote.

Lopputulos oli siisti ja asiakas tykkäsi kovasti.

Nätiltä näytti omassakin kädessä.

Kouluhomma: Portfolio

Tämän portfolion on tarkoitus edustaa taitojani hopeaseppänä. Valitsin tähän portfolioon edustavimmat työni (jotka olen tähän mennessä saanut dokumentoitua). Mutta aluksi lyhyt selostus alaan liittyvästä kokemuksestani.
Suoranaista alaan liittyvää kokemusta minulta löytyy vain tähän asti suorittamani koulutus hopeasepän alan asioista. Työharjoituksia tuli myös suoritettua kaksi kappaletta kultasepän liikkeessä, tosin kultasepän töitä enimmäkseen tehden.
Muu kokemus jota voisi tähän mainita on lukion käyntini esittävän taiteen linjalla. Tähän linjaan kuului siis osa-alueena kuvataide, jonka kautta opin myös hopeasepän alalla hyödynnettäviä taitoja.
Toki suoritin peruskoulun yläasteella työhön tutstumisen kurssin Kalevala korun tehtaalla, mutta työkuvioni siellä sisälsi enemmänkin osien keräilyä ja postittamista.
Peruskoulun neljännestä luokasta saakka olen myös tehnyt metallitöitä, lähinnä miekkoja ja veitsiä, joten sepän taitoja on tullut harjoiteltua jonkin verran. Tosin tämä seikka nyt oli hyvin löyhästi asiaan liittyvä.


Ametistikorvakorut:
Tappikiinnikkeillä varustetut hopeakorvakorut(925)
, joissa heiluva koristeosa. Tappien päällä kolmion malliset ametistit.

Kävelykeppi (tuplakoukkumalli): 
Hopeasta (925) valmistettu kävelykeppi, jonka kaari muotoutuu sulavasti kämmenpohjaan.

Ruusukvartsisormus: 

Kullasta(585) ja hopeasta(925) koostuva sormus, jonka tauluun istutettu ruusukvartsi.

Onyxsormus:

Hopeinen(925) sormus, jossa suorakulmainen onyxkivi kahdella kynnellä istutettuna.

Hopeaokariina:

Hopeasta(925) tehty, valuhahmolla koristeltu, soittotoiminnallinen okariina. Hahmon kädessä kullattu lintu.

Vakaa vanha viikinkisormus



Tarkoitukseni oli tehdä kuparisesta sormuslevystä neljä hopeista versiota, joista tekisin viisi sormusta. Valu kuitenkin epäonnistui ja ulos tuli vain viisi epämääräistä sormuksen sirpaletta.

Sirpaleet ja takalevy.

Päätin kuitenkin saada tästä epäonnistumisesta jotakin aikaiseksi, joten asettelin kappaleita kunnes ne muodostivat kokonaisen sormuksen. Pienen viilauksen ja sahailun jälkeen, kappaleet muodostivat kokonaisen sormuksen nyt täydelliesti 0,8mm paksun hopeisen takalevyn päälle. Juotin kappaleet paikoilleen, ja lopputuloksena oli arkeologisen löydön näköinen, kalevalais-tyylin omaava sormus.



Valmis sormus pationoituna.
Viisi turmaliinia kuvassa mukana.

Enismmäinen pyöröhiotun kiven istutus: Jaguaari-sormus

Tässä työssä yhdistyi kaksi täysin uutta työtekniikkaa minulle: Valaminen ja Pyöröhiotun kiven istutus. Tätä ennen olin vain istuttanu viistehiotut (kolmiomalliset) kivet. Tosin muistan opettajani sanoneen että pyöröhiotut kivet ja vielä soikeat olisivat helpompia istuttaa, kuin ne kivet millä aloitin.

Pienen kivikatseluistunnon jälkeen löysin soikean turkoosin johon ihastuin heti. Kiven kuviot loivat upean kontrastin kiven värille, ja materiaalina turkoosi pukisi hopeaa erinomaisesti. Tämä toikin minulle mieleen amerikan alkuperäiskansojen korut, joissa turkoosia on käytetty mm. sormuksissa, vyönsoljissa, rannekoruissa yms. Halusin kunnioittaa tätä perinnettä antamalla korulle eteläamerikkalaisen teeman, Maya- ja Aztec-henkisen jaguaarikuvioinnin.

Aloitin sormuksen rungon työstön vahasta. Vahaa veistetään ja kaiverrellaan kunnes haluama muoto ja kuviointi on saavutettu. Tämä ei kestänyt kauaa mikäli vertaisi samaa työtekniikkaa hopeantyöstämiseen nähden. Raakamuodon jälkeen, sormusta siistittiin ja hiottiin.

Raakamuoto.

Seuraavaksi valmis vahamalli kiinnitettiin vahapuuhun, jonka ympärille asetettiin metalli silinteri. Silinteri kiinnittyi tiiviisti vahapuun jalustaan, kumipohjaan. Silinterin sisälle kaadettiin valukipsiä niin, että silinteri täyttyi kokonaan. Kuplat poistettiin tyhjiökoneella ennen kuin kipsi ehti kovettua. Kipsin kuivuttua tarpeeksi, se höyrystettiin vesikattilassa niin, että vahat sulivat ulos, jättäen muotoisensa ontelot.

Kipsien jälleen kuivuttua, ne laitettiin uuniin joka hitaasti lämmittää ne korkeeseen lämpötilaan. Lämpötilan saavutettuaan, kipsi otetaan uunista pois, asetetaan imulaitteeseen joka luo matalapainetta kipsin sisälle. Sula hopea kaadetaan vahan jättämään onteloon, ja matalapaine auttaa hopeaa juoksemaan jokaiseen onteloon. Tämän jälkeen kipsi laitetaan veteen jossa se kiehuu hopean ympäriltä pois, jättäen hopeavalupuun jäljelle. Valupuu putsataan ja pestään ja halutut osat irroitetaan. Näin sormuksen runko saatiin aikaiseksi.

Sormuksen runkoon vielä juotettiin 0.6mm paksusta liuskasta kehys turkoosia varten. Sitten alkaa istuttaminen!

Sormusrunko ja siihen istutettava turkoosi.

Sormusistutus tapahtuu parhaiten sormusistutus-jigissä.

Sormuksen kehys ilman iskuja.

Aloitin kiven istuttamisen varovasti naputellen kehystä kaarelle niin, että se lopulta muodostaisi tiiviin sauman kiven pintaa vasten. Aluksi naputtelin kiven pysty- ja vaakatason akseleiden päistä, jotta kivi pysyisi paremmin paikoillaan, eikä lähtisi kallistumaan istutuksen jatkuessa.

Sormuksen kehys ristikkäisillä istutussetuksilla.

Kiven alkuistuttamisen jälkeen jatkoin naputtelua myötäpäivään, niin etten pakottanut kehystä kiveen kiinni yhdellä kerralla. Pyörittämällä ja naputtelemalla kivi viimein tuli istutetuksi.

Peikkotukka pakottamassa kiveä pysymään.

Istutus viimeistä hiontaa vaille valmis.

Istuttamisen jälkeen tummensin pintakuvion syvänteet kemiallisesti, jonka jälkeen kiillotin pinnan. Lopputulos oli erinomainen. Bonuksena valusormuksen "halkeammat" pinnassa toivat lisätunnelmaa, antaen sormukselle vanhan arkeologisen löydön tuntumaa.

Lopputulos.