Tietoja itsestäni

Hei, olen Antonio, valmistunut hopeaseppäartesaaniksi Lahden Salpauskeskuksesta. Nyt opiskelen kultasepääartesaaniksi samassa paikassa. Tästä blogista pääset seuraamaan opiskeluaikani tekemiäni projekteja.

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Vivaldin neljä vuoden vaihdetta ala Art Nouveau

Tehtäväksi tuli valmistaa saranallinen rannekoru joka tulisi sisältää vähintään neljä osaa, joiden väliin tulisi tehdä saranat ja jonkin sortin lukitusmekanismi. Koristelut/kuvioinnit sai toteuttaa läpisahaamalla ja kerrosjuottamalla,

Itse otin inspiraation lähteeksi neliosaisen Vivaldin sävellyksen, "neljä vuoden aikaa".
Koru jakautuisi neljään osaan; Kevät, Kesä, Syksy ja Talvi.
Olin edelleen aika täpinöissä Art Nouveau -tyylistä, joten päätin suunnitella korun joka toisi esille Vivaldin sävellyksen monipuolisuuden, sen muuttuvat muodot ja sävyt, eleganttien vuodenajattarien tanssin muodossa.

Vuodenajattarien profiilit olisivat samat, mutta taustan yksityiskohdat ja niiden kehykset heijastaisivat kunkin vuodenajan yksilöllisyyden.
Toteutin kuvioinnin sahaamalla sekä kerrosjuottamalla, kun taas kehykset on kuviovalssattu eri kuvioprässien avulla.

Luonnoksen kopio liimattuna ja sovitettuna hopealevylle.
 Liimattuani kopion luonnoksesta sopivalle hopealevylle, alkoi armoton sahaus. Minun piti sahata taustalevyn monet yksilölliset läpisahaukset sekä pintakerroksen vuodenajatar-hahmot. Tämä osoittautuikin työläisimmäksi vaiheeksi.


Osa sahauksesta tehty.
 Sahattuani kaiken valmiiksi, tuli seuraavaksi poistaa paperi levyn pinnalta. Hehkutin hopeat polttaen paperin pois hopean pinnalta, jonka jälkeen laitoin vielä kappaleet rikkihappoon puhdistumaan.

Enimmät paperit poissa.
 Tässä välissä valitsin myös lopulliset kuviot kullekin vuoden ajalle. Hain 1.5mm hopealevyä, josta leikasin muutaman millin paksuisia suikaleita. Nämä valssasin kuviovalssilla, lopputuloksena käyriä kuvioituja hopeakappaleita, jotka tuli hehkuttaa ja suoristaa kehyksiä varten.

Hehkutukseen.
 Lämpö suoristi ja notkisti kehyksen palaset, jotka sitten käsin sahasin ja taivuttelin spoiviksi kappaleiksi. Seuraavaksi kokosin kehykset juottamalla palat yhteen.

Juotin myös hahmot kiinni taustalevyyn niin, että ne olisivat mahdollisimman samoilla linjoilla taustalevyyn sahatun hahmon kanssa.

Hahmot paikoillaan.
 Juottaminen onnistui hyvin, juote juoksi tasasesti joka paikkaan. Seuraavaksi rupesin sovittamaan kehyksiä hahmojen ympärille. osa kehyksistä tarvitsi jatkokäsittelyä, hieman muokkaamista jotta hahmo mahtuisi kehyksen linjojen sisälle hyvin.

Sovittelua ennen kehysten juottamista.


Kehysten paikalle juottaminen ennen ja jälkeen.
 Juotettuani kaikki kehykset paikoilleen, sahasin kaikki osat irti toisistaan ja sahasin ylimääräiset hopeat pois kehyksien ulkopuolilta. Muotoilin kappaleet kaareviksi, jotta ne lopulta muodostaisivat sopivan soikean muodon ranteen ympärille.

Sopivan muodon hakeminen tapahtui alasimen sarven avulla.
 Alustavan muotoilun jälkeen valmistin ja asensin saranan osat kappaleisiin. Saranoiden juottamisen teki haastavaksi juotettavien osien kokoero, sillä isot levyt kaipasivat enemmän lämmittelyä kuin saranan putken pätkät. Mutta onnistuin juottamaan saranat paikoilleen ja lopputuloksesta tuli täysin toimiva. Viimeiseen välin tuli vielä salpalukkomekanismi, joka yltäisi miltei koko korun korkeuden pituudelta. Se sisälsi pieniä juotoksia, jonka jälkeen kokonaisus vielä tuli juottaa kiinni koruun. Haastavasta juottamisesta suoriutuneena, jäljelle jäi lopullinen muotoilu/saranoiden niittaaminen ja loppukiillotus.

putket paikoillaan juotettuina.

Korun sovittamista.

Saranoiden niittien paikoilleen sovittamista.

 Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Koru on kookas ja näyttävä, juuri niin kuin sen suunittelin!

Valmis koru.

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Donitsisormus

Koulutehtävänä tuli valmistaa ontto sormus, vähän manttelisormuksen tapaan. Tähän yhdistin opettajan suostumuksella toisen koulutehtävän, putki-istutuksen.

Tekniikkana putki-istutus muistuttaa puoliksi kruunu-istutusta ja puoliksi umpisarjaistutusta. Ensiksi tehdään putki jonka sisä-halkaisija on kiven halkaisijan kanssa lähes saman kokoinen.
Seuraavaksi putken sisäpintaan tehdään sovitukset ottamalla materiaalia pois sisäpinnasta mikromoottorilla.
Lopuksi kivi asetetaan paikoilleen ja reunat painetaan kiven ympärille.

Itse sormuksen runko valmistettiin kahdessa osassa. Ensiksi leikattiin sapluunan avulla kappale 0.8mm hopealevyä, josta muodostettiin rengas. Sauman juotoksen jälkeen, sormuksen ulkokappaletta muotoiltiin pyöreäksi ja kaarevaksi punsselin päällä naputellen.
Kun ulkokuori oli mielyttävän muotoinen, se hiottiin pinnalta tasaiseksi. Tämän jälkeen sisälle sovitettiin sisäsarja, joka tulisi määrittämään sormuksen lopullisen koon.

Sisäsarja juotettiin yhtenäiseksi rinkulaksi, jonka jälkeen sen profiili skarpattiin sormuspinnan päällä. Leimaaminen tuli tapahtua normaalista poikkeavasti tässä vaiheessa, sillä onttoa sormusta olisi mahdoton muuten leimata jälkikäteen.

Runko kasaan juotettuna. Värit tulevat juotosnesteestä.

Leimaamisen ja sovittelun jälkeen, sisäsarja juotettiin kiinni ulkosarjaan. Ylimääräiset sisäsarjan osat sahattiin ja viilattiin pois, jonka jälkeen sormus kiillotettiin.

Valmis runko ja tuleva kivi.



keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Kruunukastikkasormus

Kruunukastikkasormus oli seuraava koulutehtävämme. Tarkoitus oli suunnitella ja toteuttaa kruunukastikalla varustettu sormus.

Päätin käytää Granaattia kivenä tähän projektiin. Enkä tiedä johtuiko se väsymykestä vai mistä, mutta oivalsin, että sormuksen kruunukastikan voisi toteuttaa myös ei niin perinteisellä tavalla. 
Päätin nimittäin erota normista jakamalla kynnet kahteen kolmen kynnen ryhmään, jotka olisivat kiven vastakkaisilla puolilla, täten jättäen selvästi suuremman välin ryhmien jakajaksi.

Suuri jakaja on muodostettu.
Jaettuani kastikan aihion, aloitin muodostamaan kynsiä. kynnet erottelin sahaamalla ja viilaamalla pitkin sahan uria.



Tämän jälkeen, sahasin kastikan pohjasta irti 1.5mm, joka myöhemmin tulisi juottaa takaisin kiinni. Osan poistettuani, muodostin kevennykset kynsien alle. Kiillotin tässä välissä kevennykset, sillä niihin ei pääsisi käsiksi enää myöhemmässä vaiheessa.
Tarkkaa kiillotusta mikromoottorin avulla.

Nyt pohja takaisin kiinni!
Kun juotettu pala oli myös siistitty ja kiilloitettu, oli aika siirtyä itse sormusrungon valmistamiseen.
Käytin runkoon nelikulmaista tankoa, jonka muodostin pyöreäksi lenkiksi. Seuraavaksi juotin sauman kiinni ja muotoilin sormuksen reunan litteäksi valssia ja prässiä käyttäen. Viimeistelin vielä tasaisen liun paksummasta ohueksi kiillotusvasaralla.

Tasaisesti litistetty sormusrunko.
 Sitten sahasin sormuksen muodot, jonka jälkeen viilasin ja filssasin rungon muodot puhtaiksi.
Opettajan hyväksyttyä sekä rungon, että kastikan, oli vuorossa sormuksen kokaminen.

Kastikan mallailua paikoilleensa.
 Juottaminen vaati erityistä tarkkuutta, sillä tulen alla tulisi yhtäaikaisesti olemaan sekä pieniä ja helposti sulavia, että paksumpia ja enemmän lämpöä tarvitsevia kappaleita. Mutta lopulta sormuksen kokoon juottaminen sujui hyvin.

Runko kasassa.
 Rungon kasauksesta seuraavana oli kiven istuttaminen. Sormuksen rungon takia kivi ei istunut ihan suoraan keskelle, vaan nojautui rungon koukeron suuntaan. Tämä ei kuitenkaan haitannut sinäänsä, sillä sain suoristettua kiven asentoa muuttamalla kynsien asentoa hiukan.

Valmis....

Valmis...

Ja valmis!!!
Lopputuloksesta tuli niinkin mielyttävä, että se sai asiakkaan heti!

Safiireja ja rubiineja

Koulutyöksi meidän tuli harjoitella rivi-istutusta. Perinteinen hopeinen runko, johon tulisi kolme 4mm kiveä. Koristeviilaukset/kevennykset sai sitten itse tuunailla kukin makunsa mukaan.



Valitsin ensimmäiseen sormukseeni siniset safiirit. Toiseen sormukseen valitsin vaaleanpunaiset rubiinit. Sitten alkoi rungon työstö.

Runkoa varten vedin hopeatangosta neliöraudan mallista hopeatankoa. Saavutettuani sopivan mitan, kävin kuviovalssilla pyörtämässä tangon kummastakin päästä, jättäen keskelle alueen, jossa kulmat olisivat vielä jäljellä kivenistutusta varten.

Tämän jälkeen mitoitin kiville 4mm x 4mm ruudut vierekkäin. Keskipisteen hain piirtämällä viivat vastakkaisista kulmista. Tein pistepuikolla merkin kahden janan leikkauspisteelle, jonka jälkeen porasin pöytätasoporalla valoreiät läpi jokaisen neliön keskelle.

Seuraavaksi alkaisikin kivien sovittelu. Porasin letkuporakoneella sopivia syvennyksiä pallopora-päätä käyttäen. tässä vaiheessa eteneminen hidastui, kun piti sovitella kiveä aina pienen syventämisen jälkeen, ettei kolosta tulsi liian syvä.

Istuu ja hyvin!
Seuraavaksi sahasin jokaisen neliön kylkiin viillot, jotka antaisivat liikkuvuutta tuleville kynsille. Viilasin vielä kevennykset kynsien väliin neulaviilalla, jotta kynsiä olisi yhteensä neljä per kivi.

Istutusvalmis runko ja siniset safiirit.

Kivien istuessa sopivan syvällä paikoillaan, oli aika istuttaa ne pysyvästi. Mutta sainkin vieraita.

Tässä kohti projektia yksi ystäväni saman koulurakennuksen graaffiselta alalta otti minuun yhteyttä kysyäkseen, että haluaisinko mahdollisesti auttaa häntä ja hänen luokkalaisiaan erään projektin kanssa.

Hän kertoi, että he olivat saaneet tehtäväkseen kuvata pienissä ryhmissä meidän koulutus-keskuksemme eri opin aloja, josta hän olikin sitten muistanut minun alani. Projekti siis sisälsi lähinnä minun kuvaamista työskennellessäni, ja haastatelua opinnoistani.
Tästä tuli hyvin nopeasti mieleen Pauligin kahvimainokset, jossa kuvataan ja haastatellaan eri käsityöalan mestareita elementeissään.

Idea oli mielestäni hasuka, joten vastasin myönteisesti. Tietenkin minun piti kysyä lupa opettajaltani ensin. Hänkin vastasi kyllä. Sitten ei muuta, kuin takasin hommiin.

Siinä kameroiden ja äänitys-mikin läsnäollessa aloin istuttaman kiviä. Kivien istuttaminen sujui hyvin, ja pian olivat kivet paikoillaan..

*kimalluksen ääniä*

Kivien istutuksen jälkeen, viilasin ja kiillotin kynsien pinnat siistiksi. Annoin vielä rungollekin yhden kiilloituskerran, jonka jälkeen kivet olivat valmiita.

Kynsien puhdistus ja rungon kiilloitus vielä...
Laskettuani valmiin safiirisormuksen alasimelle, tuli kuvausprojektikin valmiiksi.

Pääsin näkemään kuvamateriaalin ja olin siihen todella tyytyväinen. Odotan innolla että he saavat vielä käyttöoikeuden musiikille joka siinä kuvapätkässä on, niin pääsen minäkin sen täällä julkaisemaan.

Valmis!

Rastafar- niittisormus

Koulutyöksi saimme tehtävän suunnitella ja toteuttaa sormus, jossa käyttäisimme materiaaleina muutakin kuin jalometalleja. Sormuksen kiinnittämistekniikaksi annettiin niittaustekniikka.

Itse lähdin suunnittelemaan sormusta joka koostuisi hopeasta ja akryylistä, eli värillisestä muovista. En ollut työstänyt akryyliä korumerkityksissä tätä tehtävää ennen, joten tässä vaiheessa akryylin työstäminen vielä kiinnosti minua.
Tulisin huomaamaan, että akryylin kanssa työskentely olisikin astetta haastavampaa.

Esityskuva suunnittelemastani somruksesta.
Piirsin kaksi, jotta sormuksen näkisi joka puolelta.

Ensin sahasin hopealevystä päällys- ja välikappaleet. Tämä sujui helposti tottunein ottein. Seuraavaksi siirryin sahaamaan akryyliä. Opettaja neuvoi käyttämään erilaista sahan terää akryylin sahausta varten.

Tämä terä oli kierretty spiraalille niin, että hampaat osoittivat joka suuntaan. Sahaaminen tällä terällä oli hieman haastavampaa, sillä spiraalilla olevat hampaat vetivät terää hiukan minne sattuu, joten suoran viivan saatika sitten ympyrän kehän sahaus oli haasteellista. Sahasin niin, että jätin ekstramateriaalia ääriviivojen ylle, jotta voisin sitten hiomalla korjailla rajoja.

Tosin, hiominenkaan ei sujunut ihan odotetusti. Koitin liimata kaikki kappaleet väliaikaisesti yhteen, jotta voisin työstää niitä yhtenä kappaleena, saaden niille mahdollisimaan hyvän symmetrian.
Tämä ei kuitenkaan toiminut toivotulla tavalla, sillä kappaleet eivät pysyneet yhdessä. Liima liukui akryylin sileällä pinnalla.

Huomattuani tämän ongelman, päätin porata jokaiseen kappaleeseen niittausreiät, joihin pistäisin väliaikaisesti messinkilankaa, jotta palat pysyisivät paikoillaan. Tämä tekniikka toimi, ja pääsin toistasieksi kunnolla työstämään sormusta.

Hioin palasia, jonka jälkeen oli tarkoitus kiilloittaa hopeakappaleet. Tässä kohtaan ajattelin säästäväni aikaa jättämällä hopeakappaleet akryylien väliin ja kiillottamalla koko sormusta.
Huomasin virheeni.


Kiilloitus alkakoon!!!

Kiillottaessa hopeakappaleet kyllä kiillottuivat, mutta kiillottamisen lämpö sai myös akryylien pinnat sulamaan. Huomasin tämän työstäessäni sormuksen "kasvoja", harjumaisia muotoja sormuksen taulussa.

"Aaltoileva" pinta sormuksen taulussa.

Akryylin pinta jäi muistuttamaan aaltoilevaa vettä, joka kyllä näytti ihan mielyttävältä pintakäsittelyltä, joten annoin sen olla. Kiillotin loput sormuksesta varovaisemmin.

Sormusta sovittamassa. Hyvä on!

Lopputulos oli hankaluuksiin nähden hyvä, tosin tämä koko projekti tuntui kyllä enimmäkseen kantapään kautta oppimiselta.

Lopputulos!

lauantai 9. tammikuuta 2016

Pääsy Kultasepän opintoihin!

Pienen hässsäkän jälkeen, pääsin kuin pääsinkin kultasepän oppiin!!! Sama koulu, sama rakennus, toisella puolella keskiluokkia. Mukavaa palata tuttuun ympäristöön, mutta nyt uusiin oppeihin!

Valmistujaiset: Kiitos!!!

(HUOM! Valmistumis pvm ei ole tekstin julkaisupvm; saatoin opiskeluni loppuun jo 2015 keväällä, mutta sain viralliset paperit vasta 2015 syksyllä)

Sitä kuin ihmeen kaupalla valmistuttiinkin! Menneet vuodet ovat olleet yhtä vuoristorataa, mutta jotenkin kaikesta tästä selvinneenä, voin todeta, että olen tyytyväinen oppimaani ja odotan innolla etenemistä kultasepän opintoihin.

Suuri kiitos opettajille tiedoista, taidoista ja kärsivällisyydestä!

Kiitos, terveisin Antonio.