Design-sormus merkkipäivälle

Ystäväni tilasi minulta sormuksen juhlistaakseen parisuhteensa merkkipäivää.

Aluksi suunnittelimme sormuksen. Mainittakoon, että tämä oli ensimmäinen kerta jolloinka asiakas oli itse hyvin interaktiivisesti tekemisisiiä jo suunitteluvaiheessa. Moni asiakas ei piirrä sormuksia, mutta tämän kyseisen ystävän kanssa tuli ensimmäistä kertaa piirrettyä yhdessä suunnitelmaa!

Toinen artisti työssään 

 Saatuani vihkoni takaisin, oli siihen piirretty sormus, jonka huipulla olisi kaksi suorakaiteista piikkiä, joiden sisäpintoihin olisi toiselle kaiverrettu tukkimiehen vitonen ja toiselle istutettu musta suorakaitetinen ja nelikulmioinen onyksi. Saatuani vielä mitat toisesta sormuksesta, pääsin aloittamaan työt.

Ensin hankin sopivan palasen vahaa, josta kaivertaisin sormuksen. Litteälle vahalaatalle pirtäisin ensin sormuksen sivuprofiilin. Seuraavaksi porasin sormireijän isolla terällä sopivaksi. Tämän jälökeen sahasin sormuksen ulkoreunat ja kevensin "sarvien" sisäpinnat, jottei sormus painaisi niin paljon. Toiseen sarveen koversin myös paikan kivelle.

Kun olin tyytyväinen vahaversioon, ryhdyin tekemään valukuusta. Kiinnitin vaharomuksen valupuuhun, iskin kipset vahan ympärille ja höyrystin vahat ulos. Valaminenkin sujui moitteitta ja rungosta tuli kiinteä. Tässä välissä kiillottelin sormusta jonkin verran.

Kiven istutusta varten juotin kiven paikan reunoille kaksi pientä levyn palasta kumpaankin päätyyn. Nämä toimisivat kynsinä istutuksessa, pitäen kiven paikoilaaan. Kun kivi istui kanteilla sopivasti, oli aika taittaa kynnet paikoilleensa.

Hetken vääntelemisen jälkeen kivi oli paikoillaan ja sormus loppukiillotusta vailla valmis. Kiillon päälle vielä kaiverrettiin tukkimiehen rastit toisen sarven pintaan, jonka jälkeen sormus oli valmis.

Hauska projekti, ja hyvin moderni muotokieleltänsä, vaikken itse pahemmin sellaisia harrasta.

Lopputulos.

Koivukuvio-sormus

Tuttavani tilasi minulta kantasormuksen, johon tulisi takopintaa sormuksen kehälle, ja tauluun tulisi viilattuja raitoja.

sormuksesta tehtiin ensinvahaversio, jonka jälkeen se valettiin.

hopeasormus valusta irrotettuna.
Hopeinen läntti sormuksen kyljessä on tullut irrotuksesta.

Valamisen  jälkeen sileän hopeasormuksen kehä taottiin takopintakuviota täyteen.

Seuraavaksi taulu hiottiin, filssattiin ja kiillotettiin, jonka jälkeen, hyvin varovasti, hioin viivoja vaakasuorassa tasossa taulun pinnan päälle.

Viillot ja takopinta tehtynä.

Loppuun vielä toinen kiillotuskierros jotta taulu olisi mahdollisimman siistin näköinen viilausjäljistä huolimatta.

Valmis tuote.

Lopputulos oli siisti ja asiakas tykkäsi kovasti.

Nätiltä näytti omassakin kädessä.

Kukka kädessä: verijaspis-sormus

Tästä projektsista ei ole paljoa kerrottavaa. Sen kuitenkin kerron, että kyseessä on valamalla toteutettu manttelisormus, jonka tauluun on istutettu pyöröhiottu-verijaspis kivi. Inspiraationa toimi omat tatuointini.

Veistetty vahaversio.

 Valaminen onnistui virheittä. Ainoa asia mitä en tullut ajatelleeksi oli se, että sormus laajenee hieman valun aikana, joten sormuksen sisäkehä, joka oli jo valmiiksi hyvin jämpti, oli nyt turhan tiukka. Ei se kuitenkaan viilaamasta estänyt, ja parin viilan työnnön jälkeen oli tilanne korjattu.
Sitten vain kivi kiinni.

Kivi istutettuna.

Istuttaminenkin sujui helposti, ja kiven reunan yli jäi hyvin vähän materiaalia, mutta juuri sopivasti kaiken kaikkiaan.

Kopputulos, tosin kauan jo ollut käytössä...

Camee 2.0: Art Nouveau

Vaikka olin ensimmäiseen camee-työhöni erittäin tyytyväinen, halusin kehittyä vielä enemmän kyseisessä työtekniikassa. Joten päätin tehdä toisen cameen.
Tällä kertaa inspiraationa ei ollut henkilöä, vaan tyylisuuntaus, Art Nouveau.

Suunnittelin paperille hahmon, naisen, ja taustan. Halusin kokeilla tälle hahmolle haloilmiötä pään taustalle, ikään kuin pyhimyskuvaa. Tykästyin sommitteluun, joten päätin toteuttaa sen.

Piirtämisen ja piirroksen siirtämisen jälkeen, oli sahattava sopiva vahakappale. Se sujui käden käänteessä ja ennen kuin huomasinkaan, olin jo erottelemassa cameen eri kerroksia.

Näin se työ edistyy!!!

 Kaivertaminen sujui edellistä nopeammin, kun oli juuri tätä työtä ennen valmistanut saman tyyppistä. Erityisesti muotojen hahmottaminen ja niiden luominen tuntui sujuvan paljon nopeammin.

Kasvon rajat ja rintakehän alue sai ääriviiva-vahvistusta.

 Kun taustakerros oli saatu eroteltua, pääsin aloittamaan toiset kerrokset, sillä kaikki ylemmät kerrokset on suhteutettava pohjimmaiseen kerrokseen. Kun pohjimmaisen kerroksen on selventänyt, pystyy näkemään, kuinka paljon tilaa on työstää/työskennellä.

Halo alkaa saada kuviointia myös.

 Välillä piti tarkastella työn kerroksien paksuutta valoa vasten; mitä ohuempi kerros, sitä enemmän se kuultaa valoa läpi. Tässä vaiheessa olin vielä suhteellisen keltanokka vahan veistelyn suhteen.
Minua eritoten jännitti ja pelotti veistää vaha liian ohueksi. Myöhemmin sain kuulla opettajalta, että vaha saa olla miltei läpikuultava jopa, ennen kuin se on liian ohutta.

Kerroksia tarkistellen.

Mietin myös taustaa, millaista kuviota mahtaisin siihen laittaa. Päätin jättää pohjakerroksen pinnan raa'aksi hionnan jäljiltä ja sahata niistä ikään kuin halon säteitä. Tämä kevensi lopputulosta huomattavasti, vaikka olisi voinut siitä vielä kevyemmänkin tehdä halutessaan.

Halosäteet sahattuna.

Valamista vailla.

 Pintojen viimeistelyn jälkeen oli aika valaa tämäkin työ. Valaminen onnistui mutkitta, tosin jostain syystä lopputulos oli normaalia huokoisampi.

Kipsistä herännyt...

 Huokoisuudesta piti päästä eroon, joten viilasin ja kävin läpi hiekkapaperilla koko cameen. halmitus oli kyllä väistämätöntä, mutta onneksi ei mennyt koko työ pilalle.

Ennen huokoisuuden poistamista...

...Ja huokoisuuden poiston jälkeen.

 Lopputulos ei ehkä ollut ihan onnistuneimpia, mutta mielestäni pärjäsin hyvin vastoinkäymisiin nähden. Kyllä työ silti mielyttää minua, ja ainakin sain oppia virheistä.

Rasta Camee: ensimmäinen camee työni

Koulussa olimme alkaneet käsitellä aihetta camee työt, eli muotokuvaveistoksia koruissa. Nämä työt on alunperin kaiverrettu käsin joko luuhun tai helmiäiseen, näistä jälkimmäinen ollen paljon halutumpi vaihtoehto. useimmiten camee-työssä henkilö on esitetty sivuprofiilista, rintakehästä ylöspäin.
Oman työni kohdalla, minua inspiroi eräs minulle erittäin rakas henkilö. Hänellä oli tuolloin takut/locksit/rastat. Tietäen kuinka paljon aikaa ja vaivaa kuluisi tämän työn tekemiseen, halusin aiheeksi jonkun henkilökohtaisesti tärkeän hahmon, jottei minulta loppuisi motivatio tämän työn teossa. Sen lisäksi halusin kunnioittaa juuri häntä, tekemällä hänestä cameen.

Suunnittelin työn piirtämällä sen ensin paperille, jonka jälkeen siirsin paperin viivat vahalle pistelemällä paperin läpi neulalla. Tämän jälkeen lähdin sahaamaan ulkomuodot pois, jotta jäljelle jäisi valmiin työn kokoinen vahakappale. Sitten alkoi varsinainen työ; muotokuvan veistäminen.

Sahattu vahakappale, tasaseksi viilattuna kummaltakin puolelta.

Työ eteni kerroksittain, pintakerrokset ollen kaikista kohotetuimpia pissteitä koko työssä, ja sitten varjostukset ja tehostukset ollen syvempiä kerroksia. Cameen henkilön taustalle päätin tehdä vain filigraania (hopealangasta koostuvaa verkkospiraalikuviointia) jäljittelevää koukeroa.

Valmiiksi veistetty vaha, valua vailla.

Koska suoritin cameen veistämistä työssäoppimisen aikana, oli minun ostettava omaa valuhopeaa. Kävin kauppatorin vieressä sijaitsevan Rasmusseenin liikkeen luona. 

Valuhopearyynejä, myydään grammahinnan mukaan.

 Työpaikalle paluuni jälkeen, kiinnitin vahan muiden valettavien vahakappaleiden joukkoon yhtenäiseen valupuuhun. Kipsin asetuttua valupuun ympärille, oli aika polttaa vahat ulos kipsistä.
Valaminen onnistui mutkitta, ja lopputulos oli hyvä. Kiilloituksen jälkeen pistin vielä vähän Blitziä jotta patina toisi varjostukset paremmin esiin. Liialliset patinat pyyhin pois hohkakivijauheella.

Vaikka tässä kirjoittaessani on aikaa jo kulunut paljon siitä, kun tämän työn tein, niin silti juuri tämä lopputulos on yksi lemppareistani vielä tänäkin päivänä.

M.M.

Avainriipus

Tuttuni tilasi tyttöystävälleen lahjaksi avainriipuksen. Avaimen terä tulisi olemaan hänen suunnittelemansa J:n muotoinen.

Tässä haasteellinen mallikappale.

Tämä kirjain tulisi veistää vahasta, joka valettaisiin sitten hopeaksi. Kirjaimen monitasoisuus ja monimuotoisuus loi aluksi hahmottamisen haastetta, mutta selvisin tehtävästä lopuksi hyvin.

Avaimen silmän suunnitteluun sain vapaat kädet. Pienen luonnostelu-tuokion lähetin luonnokset tutulleni arvioitavaksi. päästyämme sovitnoon siitä mitä hän haluis, aloin veistämään silmän puolikasta. Valaisin ensin puolikkaan, sitten ottaisin siitä kumimuotin, ja valaisin toisen puolikkaan.

Tässä vahasta veistetty silmän puolikas.

Silmänpuolikkaan tekemisessä ainoa merkittävä haaste oli saada etu ja nurjapuoli symmetrisiksi. Ei se mahdotonta ollut, mutta vei hiukan enemmän aikaa vain. Lopputulokseen mieltyneenä, olin vlalmis valamaan.

Avaimen vahakappaleet valmiina valua varten.
Avaimen varsi on hopealankaa. 

Onnistuneen valun jälkeen, puhdistin kappaleet, otin silmän puolikkaasta kumimuotin, ja sitten uuden valukipsin jähmettyessä juotin jo valmiit kappaleet yhteen.

Valettujen hopeakappaleiden sovittelua.
Samalla ensimakua tulevasta tuotteesta.

Kappaleet juotettuna kiinni.
Silmän puolikas vielä puuttui,
mutta halusin näyttää asiakkaalle kiillotetun
 silmän puolikkaan.

Toisen onnistuneen valmun jälkeen, oli avain riipuslenkkiä vaille valmis. Riipuslenkin tein nopeasti neliskanttisesta hopealangasta. Sopi avaimen silmään kuin nenä päähän.

Kokonainen silmä.

Juotettuani riipuslenkin oli avain kokonainen ja valmis. Lopuksi päätin laittaa vähän kemiallista patinaa, eli blitzata sen.

Avainriipus täysin koottuna.

Avain blitzauksen ja loppukiillon jälkeen.

Loppukiillotuksen jälkeen oli avainriipus valmis. Ja mahtavan näköinen. Oli kuulemma myös megahitti lahjanakin.

Tämmöisenä tilaajalle.

Comedia & Tragedia

Lyhyestä virsi kaunis.
Asiakastyöksi valmistin teatteriaiheisen riipuksen tuttavalle lahjaksi. Vahasta veistin aihion, jonka lopuksi valoin hopeana.
Lahjan saaja tykkäsi kovasti.

lopputulos.

Vakaa vanha viikinkisormus



Tarkoitukseni oli tehdä kuparisesta sormuslevystä neljä hopeista versiota, joista tekisin viisi sormusta. Valu kuitenkin epäonnistui ja ulos tuli vain viisi epämääräistä sormuksen sirpaletta.

Sirpaleet ja takalevy.

Päätin kuitenkin saada tästä epäonnistumisesta jotakin aikaiseksi, joten asettelin kappaleita kunnes ne muodostivat kokonaisen sormuksen. Pienen viilauksen ja sahailun jälkeen, kappaleet muodostivat kokonaisen sormuksen nyt täydelliesti 0,8mm paksun hopeisen takalevyn päälle. Juotin kappaleet paikoilleen, ja lopputuloksena oli arkeologisen löydön näköinen, kalevalais-tyylin omaava sormus.



Valmis sormus pationoituna.
Viisi turmaliinia kuvassa mukana.

Enismmäinen pyöröhiotun kiven istutus: Jaguaari-sormus

Tässä työssä yhdistyi kaksi täysin uutta työtekniikkaa minulle: Valaminen ja Pyöröhiotun kiven istutus. Tätä ennen olin vain istuttanu viistehiotut (kolmiomalliset) kivet. Tosin muistan opettajani sanoneen että pyöröhiotut kivet ja vielä soikeat olisivat helpompia istuttaa, kuin ne kivet millä aloitin.

Pienen kivikatseluistunnon jälkeen löysin soikean turkoosin johon ihastuin heti. Kiven kuviot loivat upean kontrastin kiven värille, ja materiaalina turkoosi pukisi hopeaa erinomaisesti. Tämä toikin minulle mieleen amerikan alkuperäiskansojen korut, joissa turkoosia on käytetty mm. sormuksissa, vyönsoljissa, rannekoruissa yms. Halusin kunnioittaa tätä perinnettä antamalla korulle eteläamerikkalaisen teeman, Maya- ja Aztec-henkisen jaguaarikuvioinnin.

Aloitin sormuksen rungon työstön vahasta. Vahaa veistetään ja kaiverrellaan kunnes haluama muoto ja kuviointi on saavutettu. Tämä ei kestänyt kauaa mikäli vertaisi samaa työtekniikkaa hopeantyöstämiseen nähden. Raakamuodon jälkeen, sormusta siistittiin ja hiottiin.

Raakamuoto.

Seuraavaksi valmis vahamalli kiinnitettiin vahapuuhun, jonka ympärille asetettiin metalli silinteri. Silinteri kiinnittyi tiiviisti vahapuun jalustaan, kumipohjaan. Silinterin sisälle kaadettiin valukipsiä niin, että silinteri täyttyi kokonaan. Kuplat poistettiin tyhjiökoneella ennen kuin kipsi ehti kovettua. Kipsin kuivuttua tarpeeksi, se höyrystettiin vesikattilassa niin, että vahat sulivat ulos, jättäen muotoisensa ontelot.

Kipsien jälleen kuivuttua, ne laitettiin uuniin joka hitaasti lämmittää ne korkeeseen lämpötilaan. Lämpötilan saavutettuaan, kipsi otetaan uunista pois, asetetaan imulaitteeseen joka luo matalapainetta kipsin sisälle. Sula hopea kaadetaan vahan jättämään onteloon, ja matalapaine auttaa hopeaa juoksemaan jokaiseen onteloon. Tämän jälkeen kipsi laitetaan veteen jossa se kiehuu hopean ympäriltä pois, jättäen hopeavalupuun jäljelle. Valupuu putsataan ja pestään ja halutut osat irroitetaan. Näin sormuksen runko saatiin aikaiseksi.

Sormuksen runkoon vielä juotettiin 0.6mm paksusta liuskasta kehys turkoosia varten. Sitten alkaa istuttaminen!

Sormusrunko ja siihen istutettava turkoosi.

Sormusistutus tapahtuu parhaiten sormusistutus-jigissä.

Sormuksen kehys ilman iskuja.

Aloitin kiven istuttamisen varovasti naputellen kehystä kaarelle niin, että se lopulta muodostaisi tiiviin sauman kiven pintaa vasten. Aluksi naputtelin kiven pysty- ja vaakatason akseleiden päistä, jotta kivi pysyisi paremmin paikoillaan, eikä lähtisi kallistumaan istutuksen jatkuessa.

Sormuksen kehys ristikkäisillä istutussetuksilla.

Kiven alkuistuttamisen jälkeen jatkoin naputtelua myötäpäivään, niin etten pakottanut kehystä kiveen kiinni yhdellä kerralla. Pyörittämällä ja naputtelemalla kivi viimein tuli istutetuksi.

Peikkotukka pakottamassa kiveä pysymään.

Istutus viimeistä hiontaa vaille valmis.

Istuttamisen jälkeen tummensin pintakuvion syvänteet kemiallisesti, jonka jälkeen kiillotin pinnan. Lopputulos oli erinomainen. Bonuksena valusormuksen "halkeammat" pinnassa toivat lisätunnelmaa, antaen sormukselle vanhan arkeologisen löydön tuntumaa.

Lopputulos.

Pääkallo-kauppa

Luokkalaiseni teki kasan hopeasta valettuja linnunpääkalloja, joista tietysti kiinnostuin heti nähtyäni. Jo siinä vaiheessa, kun luokkalaiseni oli valmistamassa valupuuta, kysäisin että jos olisi mahdollista saada pari kappaletta niistä kalloista. Lupasin myös maksaa niistä. Luokkalaiseni hyväksyi tarjouksen, tosin ei vielä osannut sanoa hintaa kyseisille kalloille.

Valettu valupuu täynnä linnun kalloja.

Kun kallot olivat vihdoin valettuina hopeasta, muistutin luokkalaistani tästä kyseisestä diilistä. Mainitsin vielä vaihtoehdoksi seuraavaa vaihtokauppaa: viisi linnun kalloa yhtä ketun kalloa vastaan. Luokkalaiseni tarttui tähän jälkimmäiseen diiliin.
Siispä luovuin itse nylkemästä ja keittämästä ketunkallostani ja sain tilalle viisi kappaletta hopeisia linnun kalloja.

Viisi kalloa, istui laudalla.
 Silipati seilaa, silipati seilaa.
Hienohopea on gretzattu pois.

Luokkalaiseni vielä hapotti ja gretsasi kallot valmiiksi. Tämän jälkeen hän leikkasi viisi kalloa irti valupuustaan ja antoi ne minulle. Viilattuani valukanavien tyngät irti kalloista filssasin viilan jäljet pois.  Sen jälkeen juotin lenkit kalloihin kaulaan ripustusta varten.

Vasemmalla hapotettu kallo lenkillä, oikealla gretzattu kallo ilman lenkkiä.

 Kun kaikki kallot oli rengastettu, laitoin ne kiinni toisiinsa rautalangalla ja heitin kiillotusmyllyyn puoleksi tunniksi. Lopputuloksena oli kiiltävä pinta johon oli jäänyt kuitenkin valuvaiheesta tulleet yksilökohtaiset pintakuviot.

Kiillotuksen jälkeen, kiinnitin kaikki viisi linnunkalloa mustaan naruun helmien sekaan. Olin tyytyväinen lopputulokseen.





Valmiit kallot kaulalla. Kaksi viidestä kallosta myyty.

Myös yksi ystävistäni ihastui kaulakoruuni heti sen nähtyään. Hän halusi ostaa yhden kalloista lahjaksi muusikolle kenen kanssa hän oli saanut opiskella musiikki-alaa. Kyseinen artisti on Mariska.

Sain ystävältäni kuvan siitä, kun hän antoi Mariskalle korun.
Lahjan saaja näyttää tyytyväiseltä.