Tietoja itsestäni

Hei, olen Antonio, valmistunut hopeaseppäartesaaniksi Lahden Salpauskeskuksesta. Nyt opiskelen kultasepääartesaaniksi samassa paikassa. Tästä blogista pääset seuraamaan opiskeluaikani tekemiäni projekteja.

lauantai 26. joulukuuta 2015

Pakotustyö: Lorienin Lehti

Saimme pakotuskurssilla tehtäväksemme valmistaa rintaneula. Koristeosa tulisi toteuttaa pakotustekniikalla.

Pakottaminen tekniikkana sisältää ohuen metallilevyn osittaista upottamista pikipataan niin, että levyn pinta on käsiteltävissä. Pikipata estää levyn liikkumista ja liiallista vääristymistä, kun sitä muovataan erilaisin punsselein ja vasaroinnin avulla.

Ensin harjoittelimme tekniikkaa kuparilevyllä. Samalla pääsin näkemään, minkälaisia haasteita minulla tulisi olemaan vastassani tämän työn kanssa, ja mitkä näistä haasteista tai rajoista vaikuttaisivat lopullisen työni suunnitteluun.

Ensin tehtiin harjoituskappale valmista mallista.
Harjoituskappaleen malleista valitsin Tudorin ruusun.
Materiaali pysyi hallussa koko harjoituskierroksen, eikä mitään ongelmia ilmennyt. Huomiota piti vain kiinnittä terävien harjujen (piikkien) muotoilussa, ettei materiaali vahingossa repeytyisi. Kokeilun jälkeen oli aika siirtyä hopean kanssa työskentelemään.

Itse päätin aika nopeasti tehdä rintaneulan "Taru sormusten herrasta"-teemalla. Elokuvassa sekä kirjassa mainitaan osan sankareista kantavan niin kutsuttua Lorienin lehteä, kolmihaaraisen lehden muotoista viittasolkea. Tarinan mukaan Lorienin lehdet "eivät turhaan putoile", viitaten niiden huippulaatuun. 
Tämän innoittamana päätin itse kokeilla vastaavan lehden tekoa hopeasta.

Materiaaliksi valitsin 0,8mm hopealevyä, jota lähdin työstämään suoraan sellaisenaan. Opettaja sanoi, että pakotustyötä voi tehdä ohuemmalla materiaalilla, kuten 0,6-0,5mm, mutta itse päätin pidättäytyä 0,8mm, sillä se antaisi lisää materiaalivenyvyyttä ja ei olisi niin herkkä repämään. Ja sitä paitsi, kyllä minulla voimaa riittää 0,8mm levyn muotoiluun!

Aloitin Kanttaamalla levyn reunat yhdeksänkymmenen asteen kulmaan niin, että kaikki raunat käntyivät samaan suuntaan. Tämä auttaisi pikeä pitämään hopeasta kiinni työstön aikana. Seuraavaksi hopealevy laitettaisiin kiinni pikipataan upottamalla se pikeen kiinni.

Ryhdyin lämmittämään pikipadan pikeä kaasuliekillä, kunnes tämä suli pinnasta kauttaaltaan noin sentin syvyydeltä. Varovasti, asetin hopealevyn yksi reuna edellä pikeen, jottei levyn alle muodostuisi ilmakuplia. Sitten pien ollessa vielä sulaa, painelin hopealevyä puukapulan avulla kovemmin kiinni pikeen.

Kun piki oli jäähtynyt, oli aika siirtää tuleva kuvio paperilta levyn pintaan. Tämä tapahtui teippaamalla paperi ensin levyn päälle, jonka jälkeen kävin ääriviivat läpi pistepuikolla, merkaten n. parin millin välein puikolla levyn pintaan.

Merkkaamisen jälkeen rupesin työstämään levyä punsselin ja vasaran kanssa (kuten harjoituskappaleen tekovaiheen kuvassa näkyy), varovasti tuoden esille alustavia muotoja.
Tässä vaiheessa piti miettiä kohoumat käänteisinä, sillä jokainen lyönti ilmenisi kohotuksena lopullisen version pinnassa.

Ensimmäinen kierros valmiina.
Seuraavaksi levyn kääntöä!

Saatuani ensimmäisen puolen valmiiksi, oli aika kääntää levy. Tätä varten sain käyttöön terävän kiilan, joka lyötiin hopealevyn kulmien alle. Sen avulla sain nostettua levyn irti piestä. Levyä tuli vielä lämmittää jotta siinä kiini oleva piki sulaisii ja valuisi pois (takaisin pataan). vielä pienemmät pikijäämät pystyi polttamaan ilman suurempia käryjä. Sitten kanttaukset käännettiin nurin, jonka jälkeen levy tulisi asentaa takaisin pataan.

Lämmitin pikipadan niin, että sain hopealevyn taas upotettua pikeen. Kun Piki oli jäähtynyt, oli aika muotoilla lehteä nyt päältä päin. Kävin punsselilla läpi kaikki lehden suonet ja syvänteet, vahvistaen piirteitä ja rajauksia.

Lopullisen puotoilun jälkeen, leikkasin lehden pois levystä sahaamalla. Sahauksen jälkeen hioin ja filssaasin reunat tasaisiksi ja juotin taustalle tukilevyn, joka antaisi lehden reunoille vahvuutta.
Tässä vaiheessa asensin lehden ja levyn väliin myös hopealangan, joka kiertyisi lehden ympärille koristeeksi.

Tukilevyyn kiinnitettiin myös sarana ja teräsneula, jonka jälkeen koru oli loppukiilloitusta varten valmis.

Olen tyytyäinen lopputulokseen; muodot tulivat selkeästi tehtyä, hopea ei ratkennut eikä revennyt kertaakaan ja mekanismi toimii. Jatkossa mahdollisesti värin lisäystä lehteen, mikäli koulu hankkii vihreätä kylmäemalia.
Lopputulos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti