Kasa emaliriipuksia

Viimeiseksi koulutyöksi tein kasan emaliriipuksia. Nämä ovat valmistettu käyttämällä "voileipätekniikkaa", jossa 0.8mm levyn päälle juotetaan ohuempaa ja kuviosahattua levyä, jonka kuvo sitten täytetään emalilla.

Tässä pari työtä.

The all seeing eye.

Valmiit emalikorut.

kaikkinäkevä silmä ja verikyynel.

WoW-Riipus.

Triforce- Riipus.

Kuningasketju/Kuningatarketju

Koulutyöksi tuli suunnitella ja valmista riippus. Ajatuksistani ammensinkin erittäin raskasmallisen miesten riipuksen. Ketjun halusin tehdä kuningasketjulenkityksellä, jonka keskelle tulisi suurempia lenkkejä tassasin inttervallein. Näihin suurempiin lenkkeihin kiinnittäisin keihään tai nuolen kärkiä muistuttavia riipuspalasia.

Työ alkoi hopealangan vedolla. Aloitin 4mm paksusta tangosta, jonka ohensin vähän päälle puolitoista milliä paksuiseksi langaksi. Vetäessä langan pituus moninkertaistui, noin nyrkin pituudesta yli pariin metriin. Tulisin huomaamaan, että kuningasketju tartivtsisi lenkkejä huomattavan paljon, joten tulisin toistamaan tämän prosessin pariinkin otteeseen.

Ei tarvitse muuta kuin lähteä vetämään!

 Langan vedon jälkeen, Hopealanka kierrettiin paksun messinkisen sydänlangan ympärille. Sydän langan ympärysmitta määrittäisi lenkkien sisäkehän ympärysmitan.

Vakavin ottein työstetty!

Tiukasti kierrettyä hopealankaa.

 Kun pari metriä hopealankaa oli kierretty sydänlangan ympärille, oli aika sahata lenkit auki. Samalla lenkit irtoavat sydänlangan ympäriltä. Lopputuloksena läjäpäin pieniä, avonaisia hopearenkaita.

Sitten alkoi varsinainen kokoaminen. Kesti hetken, ennen kuin sormet oppivat systemaattisen ketjun teon, mutta lopulta ketjun kasaaminen alkoi onnistua jo melkein automaattisesti.

Ylempi pätkä ns. yksi "kuvio", alempana kaksi kuviota toisiinsa liitettyinä.

Ja niin, pinenestä nysästä kasvoi ranteen ympäri mentävä ketju, josta vuorostaan kasvoi pidempi...

Vauvan ranteen ympäri mentävä ketju.

Oman ranteen ympäri mentävä ketju.

Kokoamisvälineet ja kasa avonaisia lenkkejä.

Kaulan ympäri mentävä.

Ja sillä välin kun kasasin ketjua, niin myös sahasin ja taoin "nuolen kärkiä". Nämä kiinnitettäisiin ketjun kiillotuksen jälkeen. Valmistusmateriaalina toimi 0.8mm paksuinen hopealevy.

Lopputuloksesta tuli hieno, ja opettajan sanoja lainaten "miehekäs ja vankkatekoinen."

"miehekäs ja vankkatekoinen", kuten luojansakin!

Design-sormus merkkipäivälle

Ystäväni tilasi minulta sormuksen juhlistaakseen parisuhteensa merkkipäivää.

Aluksi suunnittelimme sormuksen. Mainittakoon, että tämä oli ensimmäinen kerta jolloinka asiakas oli itse hyvin interaktiivisesti tekemisisiiä jo suunitteluvaiheessa. Moni asiakas ei piirrä sormuksia, mutta tämän kyseisen ystävän kanssa tuli ensimmäistä kertaa piirrettyä yhdessä suunnitelmaa!

Toinen artisti työssään 

 Saatuani vihkoni takaisin, oli siihen piirretty sormus, jonka huipulla olisi kaksi suorakaiteista piikkiä, joiden sisäpintoihin olisi toiselle kaiverrettu tukkimiehen vitonen ja toiselle istutettu musta suorakaitetinen ja nelikulmioinen onyksi. Saatuani vielä mitat toisesta sormuksesta, pääsin aloittamaan työt.

Ensin hankin sopivan palasen vahaa, josta kaivertaisin sormuksen. Litteälle vahalaatalle pirtäisin ensin sormuksen sivuprofiilin. Seuraavaksi porasin sormireijän isolla terällä sopivaksi. Tämän jälökeen sahasin sormuksen ulkoreunat ja kevensin "sarvien" sisäpinnat, jottei sormus painaisi niin paljon. Toiseen sarveen koversin myös paikan kivelle.

Kun olin tyytyväinen vahaversioon, ryhdyin tekemään valukuusta. Kiinnitin vaharomuksen valupuuhun, iskin kipset vahan ympärille ja höyrystin vahat ulos. Valaminenkin sujui moitteitta ja rungosta tuli kiinteä. Tässä välissä kiillottelin sormusta jonkin verran.

Kiven istutusta varten juotin kiven paikan reunoille kaksi pientä levyn palasta kumpaankin päätyyn. Nämä toimisivat kynsinä istutuksessa, pitäen kiven paikoilaaan. Kun kivi istui kanteilla sopivasti, oli aika taittaa kynnet paikoilleensa.

Hetken vääntelemisen jälkeen kivi oli paikoillaan ja sormus loppukiillotusta vailla valmis. Kiillon päälle vielä kaiverrettiin tukkimiehen rastit toisen sarven pintaan, jonka jälkeen sormus oli valmis.

Hauska projekti, ja hyvin moderni muotokieleltänsä, vaikken itse pahemmin sellaisia harrasta.

Lopputulos.

Pakotustyö: Lorienin Lehti

Saimme pakotuskurssilla tehtäväksemme valmistaa rintaneula. Koristeosa tulisi toteuttaa pakotustekniikalla.

Pakottaminen tekniikkana sisältää ohuen metallilevyn osittaista upottamista pikipataan niin, että levyn pinta on käsiteltävissä. Pikipata estää levyn liikkumista ja liiallista vääristymistä, kun sitä muovataan erilaisin punsselein ja vasaroinnin avulla.

Ensin harjoittelimme tekniikkaa kuparilevyllä. Samalla pääsin näkemään, minkälaisia haasteita minulla tulisi olemaan vastassani tämän työn kanssa, ja mitkä näistä haasteista tai rajoista vaikuttaisivat lopullisen työni suunnitteluun.

Ensin tehtiin harjoituskappale valmista mallista.

Harjoituskappaleen malleista valitsin Tudorin ruusun.

Materiaali pysyi hallussa koko harjoituskierroksen, eikä mitään ongelmia ilmennyt. Huomiota piti vain kiinnittä terävien harjujen (piikkien) muotoilussa, ettei materiaali vahingossa repeytyisi. Kokeilun jälkeen oli aika siirtyä hopean kanssa työskentelemään.

Itse päätin aika nopeasti tehdä rintaneulan "Taru sormusten herrasta"-teemalla. Elokuvassa sekä kirjassa mainitaan osan sankareista kantavan niin kutsuttua Lorienin lehteä, kolmihaaraisen lehden muotoista viittasolkea. Tarinan mukaan Lorienin lehdet "eivät turhaan putoile", viitaten niiden huippulaatuun. 

Tämän innoittamana päätin itse kokeilla vastaavan lehden tekoa hopeasta.

Materiaaliksi valitsin 0,8mm hopealevyä, jota lähdin työstämään suoraan sellaisenaan. Opettaja sanoi, että pakotustyötä voi tehdä ohuemmalla materiaalilla, kuten 0,6-0,5mm, mutta itse päätin pidättäytyä 0,8mm, sillä se antaisi lisää materiaalivenyvyyttä ja ei olisi niin herkkä repämään. Ja sitä paitsi, kyllä minulla voimaa riittää 0,8mm levyn muotoiluun!

Aloitin Kanttaamalla levyn reunat yhdeksänkymmenen asteen kulmaan niin, että kaikki raunat käntyivät samaan suuntaan. Tämä auttaisi pikeä pitämään hopeasta kiinni työstön aikana. Seuraavaksi hopealevy laitettaisiin kiinni pikipataan upottamalla se pikeen kiinni.

Ryhdyin lämmittämään pikipadan pikeä kaasuliekillä, kunnes tämä suli pinnasta kauttaaltaan noin sentin syvyydeltä. Varovasti, asetin hopealevyn yksi reuna edellä pikeen, jottei levyn alle muodostuisi ilmakuplia. Sitten pien ollessa vielä sulaa, painelin hopealevyä puukapulan avulla kovemmin kiinni pikeen.

Kun piki oli jäähtynyt, oli aika siirtää tuleva kuvio paperilta levyn pintaan. Tämä tapahtui teippaamalla paperi ensin levyn päälle, jonka jälkeen kävin ääriviivat läpi pistepuikolla, merkaten n. parin millin välein puikolla levyn pintaan.

Merkkaamisen jälkeen rupesin työstämään levyä punsselin ja vasaran kanssa (kuten harjoituskappaleen tekovaiheen kuvassa näkyy), varovasti tuoden esille alustavia muotoja.
Tässä vaiheessa piti miettiä kohoumat käänteisinä, sillä jokainen lyönti ilmenisi kohotuksena lopullisen version pinnassa.

Ensimmäinen kierros valmiina.
Seuraavaksi levyn kääntöä!

Saatuani ensimmäisen puolen valmiiksi, oli aika kääntää levy. Tätä varten sain käyttöön terävän kiilan, joka lyötiin hopealevyn kulmien alle. Sen avulla sain nostettua levyn irti piestä. Levyä tuli vielä lämmittää jotta siinä kiini oleva piki sulaisii ja valuisi pois (takaisin pataan). vielä pienemmät pikijäämät pystyi polttamaan ilman suurempia käryjä. Sitten kanttaukset käännettiin nurin, jonka jälkeen levy tulisi asentaa takaisin pataan.

Lämmitin pikipadan niin, että sain hopealevyn taas upotettua pikeen. Kun Piki oli jäähtynyt, oli aika muotoilla lehteä nyt päältä päin. Kävin punsselilla läpi kaikki lehden suonet ja syvänteet, vahvistaen piirteitä ja rajauksia.

Lopullisen puotoilun jälkeen, leikkasin lehden pois levystä sahaamalla. Sahauksen jälkeen hioin ja filssaasin reunat tasaisiksi ja juotin taustalle tukilevyn, joka antaisi lehden reunoille vahvuutta.
Tässä vaiheessa asensin lehden ja levyn väliin myös hopealangan, joka kiertyisi lehden ympärille koristeeksi.

Tukilevyyn kiinnitettiin myös sarana ja teräsneula, jonka jälkeen koru oli loppukiilloitusta varten valmis.

Olen tyytyäinen lopputulokseen; muodot tulivat selkeästi tehtyä, hopea ei ratkennut eikä revennyt kertaakaan ja mekanismi toimii. Jatkossa mahdollisesti värin lisäystä lehteen, mikäli koulu hankkii vihreätä kylmäemalia.

Lopputulos.

Koivukuvio-sormus

Tuttavani tilasi minulta kantasormuksen, johon tulisi takopintaa sormuksen kehälle, ja tauluun tulisi viilattuja raitoja.

sormuksesta tehtiin ensinvahaversio, jonka jälkeen se valettiin.

hopeasormus valusta irrotettuna.
Hopeinen läntti sormuksen kyljessä on tullut irrotuksesta.

Valamisen  jälkeen sileän hopeasormuksen kehä taottiin takopintakuviota täyteen.

Seuraavaksi taulu hiottiin, filssattiin ja kiillotettiin, jonka jälkeen, hyvin varovasti, hioin viivoja vaakasuorassa tasossa taulun pinnan päälle.

Viillot ja takopinta tehtynä.

Loppuun vielä toinen kiillotuskierros jotta taulu olisi mahdollisimman siistin näköinen viilausjäljistä huolimatta.

Valmis tuote.

Lopputulos oli siisti ja asiakas tykkäsi kovasti.

Nätiltä näytti omassakin kädessä.

Tilaustyö: Kreikkalaista kuviota

Hyvä ystäväni tilasi äidillensä lahjaksi riipuksen. Työn teemana olisi kreikkalaisuus. Työhön myös kuuluisi kaiverrus. Aika vapaat kädet sain työn toteutukseen, tosin aikataulu oli (jota nyt en muista :D)

Lähdin siis tutkimaan kreikkalaista arkkitehtuuria ja taidetta, jos saisin siitä inspiraatiota. Aikakaudeksi valitsin tietenkin antiikin Kreikan, sillä se olisi vahvin tunnistettava ilme korulle.

Pian sainkin aikaseksi jo luonnoksia joissa ilmeni, kuinka jatkuvat koristekuviot olisi vaikea pitää jatkuvana, mikäli koru olisi kulmikas. Ratkaisin tämän samalla kun mietin kaiverruksen sijaintia. Keksin siis tehdä korusta "spinner"-tyyppisen, pyörivän mallin.

Luonnos: hopealevyrengas, joka pyörisi esteettä riipuslenkissä kiinni.

Kun luonnos oli kelpuutettu asiakkaalla, pääsin aloittamaan työn teon.
Ensin, sahasin hopealevystä pyöreän kappaleen. Sitten sahasin siihen sisäkehän, jonka jälkeen vielä viilasin sen täysin pyöreäksi. Seuraavaksi käytin tekemääni kappaletta mittana, jonka avulla piirsin hopealevylle saman kokoisen kappaleen. Tähän päälle sitten piirsin vielä kuvioinnin niin, että siitä tulisi tasajakoinen ja hyvän näköinen.

Alkumitoitukset.

Lopullinen kuvio.

Ulkopuolen sahaus.

Sisäpuolen sahaus

 Sahattuani kappaleen, sovittelin sen vielä takalevyn päälle. Juottamisen aikana piti olla vain varovainen ettei menisi liikaa juotetta. Lopputuloksena tuli hyvä juotos, joka ei jättänyt reikiä.

Tzäzäm!!!

Juottamisen jälkeen tarkistin että kuvion ja takalevyn reunat täsmäisivät. Tämä tapahtui viilalla ja filssipaperilla. Tässä välissä myös kiillotin koristekuviopinnan, sillä myöhemmin sen kiillottaminen vaikeutuisi, kun riipuslenkki olisi tiellä.

Kiillotettu, BÄÄM!

Kiillotuksen jälkeen mietin myös pohjan puolen kaiverrusta, ja että mille pinnoitteelle sen tekisin.
Päädyinkin mattaamaan sen pinnan teräsneuloilla, jonka jälkeen työssäoppimispaikan seppä auttoi minua kaivertaman halutun kreikkalais-tekstin siihen.

Lopputuloksena mystisen kaunis kaiverrus.

 Seuraavaksi Aloin tekemään riipuslenkkiä. Tämä ei ollut ihan tavanomainen riipuslenkki, sillä usein riipuslenkit olivat pyöreitä, ja tämän pitäisi olla kulmikas. Kulmikkuus sopisi sekä tämän korun estetiikkaan, sekä auttaisi korun toiminnallisuudessa. Pinta joka olisi kosketuksissa korun kehän kanssa, tulisi olla pyöristetty. Tämän sain toteutettua saranaviilalla, eli litteällä viilalla jonka reuna on ainoa hampainen osa. Sovittelussa meni jonkun aikaa.

nyt näyttäisi sopivalta.

 Sovittelun jälkeen juotin riipuslenkin kiinni. Tähän vielä liitin pienemmän pyöreän lenkin ketjun kiinnitystä varten. Pyöreä lenkki estäisi ketjun turhan kulumisen, sekä antaisi ketjulle liikkumisen vapautta.

pyöreä lenkki liitettynä

Pyöreä lenkki kiinnityttyi hyvin, joten seuraavaksi olisi edessä kiillotus. Kiillotus sujui hyvin. Päätimme asiakkaan kanssa kiillotuksen lisäksi kemiallisesti tummentaa koristekuvion välit Blitzillä.

Blitz krieg.

Turhien Blitzien pois pyyhkimisen ja ketjun kiinnityksen jälkeen, koru oli valmis. Kuulemma oli hyvin arvostettu, ja vieläkin useasti käytössä oleva koru.

Tässä lopputulokset.

Tsätsäzigädäm!!!

Kukka kädessä: verijaspis-sormus

Tästä projektsista ei ole paljoa kerrottavaa. Sen kuitenkin kerron, että kyseessä on valamalla toteutettu manttelisormus, jonka tauluun on istutettu pyöröhiottu-verijaspis kivi. Inspiraationa toimi omat tatuointini.

Veistetty vahaversio.

 Valaminen onnistui virheittä. Ainoa asia mitä en tullut ajatelleeksi oli se, että sormus laajenee hieman valun aikana, joten sormuksen sisäkehä, joka oli jo valmiiksi hyvin jämpti, oli nyt turhan tiukka. Ei se kuitenkaan viilaamasta estänyt, ja parin viilan työnnön jälkeen oli tilanne korjattu.
Sitten vain kivi kiinni.

Kivi istutettuna.

Istuttaminenkin sujui helposti, ja kiven reunan yli jäi hyvin vähän materiaalia, mutta juuri sopivasti kaiken kaikkiaan.

Kopputulos, tosin kauan jo ollut käytössä...