Hopealusikka

Kun aloitin opiskeluni Lahdessa, saimme luokan kanssa ensimmäiseksi tehtäväksemme hopealusikan. Hopealusikka oli hyvä tehtävä aloittelevalle hopeasepälle monella tavalla, kuten esimerkiksi sen monipuolisesti vaativasta työstöstä.

Lusikan suunnittelu ja muotoilu olivat periaatteessa vapaita, kunhan lusikan saisi suoritettua niin, ettei siinä menisi opintojaksoa enempää aikaa. Eli ei siis saanut suunnitella mitään älyttömän vaikeata.

Suunnittelin itselleni lusikan jonka varsi olisi letitettyä tyyliä. Tykkäsin sen yksinkertaisesta, mutta silti esteettisestä mallista. Varren häntään halusin leveämmän, kalan evämaisen päätelmän, johon tulisi läpisahattu reikä. Luiskan pesä saisi olla pyöreähkö, mantelimainen muodoltansa. Lisäksi halusin että lusikan kahva sulautuisi pesän muotoihin särmättömästi, mutta niin että yksi punoksista jatkuisi pesän yläreunaan, ja toinen sen alle. Sitten aloitimme.



Lusikan luonnos ja aihio

Aluksi meille jokaiselle punnittiin hukkahopeasta (hukkapaloja joita on palautettu koulun raakamateriaalitoimistoon prosessoitavaksi/kierrätettäviksi), josta sitten sulattaisimme ja valaisimme itsellemme aihiot lusikoitamme varten.

Itse pääsin valamaan kaksi kertaa, sillä ensimmäisen kerran valoin itselleni neliskanttisen aihion, opettajan neuvojen mukaan, mutta kun myöhemmin neuvottelin opettajan kanssa ideastani, ilmenikin että opettajani oli ymmärtänyt suunnitelmani väärin. Joten aihio sulatettiin ja työstin sitten uuden aihion itselleni.Kun aihio oli muotoiltu niin, että se peitti luonnokseni paperilla, oli aika siirtää luonnos asetoonin avulla paperilta aihiolle.

Luonnos kopioitiin kopiokoneella, jonka jälkeen tuore kopio asetettiin aihion päälle niin, että mustepinta ja hopea ovat vastakkain. Sitten otetaan pumpulituppo, johon laitetaan asetoonia, jonka jälkeen tupolla taputellaan paperia kosteaksi, kunnes koko kuvio on kostutettu. Sitten kun paperi on kuivunut, sen voi ottaa pois, ja luonnoksen pitäisi olla siirtynyt hopean pinnalle.
Luonnos kiinnittyy hopean pintaan huomattavasti paremmin, jos aihion pintaa ensin filssataan.

Luonnoksen siirtämisen jälkeen päästiin sahaamaan ja muotoilemaan aihiota. Ensin oli vuorossa karkea muotoilu, joka meinasi lähinnä yleisen muodon hakemista, ja suurimman hukkahopean poistamista.

 

Lusikkaa on nyt sahattu, hiottu filssattu. Pesääkin on muotoiltu.

Myös lusikan pesää alettiin tässä vaiheessa muotoilemaan. Pesän muotoilun vuoksi piti alkuun etsiä sopivaa lusikkarautaa, jonka muoto olisi tekijälle mielyttävä. Valitsin omaa lusikkaani varten matalapohjaisen ja soikean mallisen raudan. Raudan löydyttyä tuli seuraavaksi lyödä sillä raudalla sopiva monttu lyijyalustaan niin, että hopean voi sitten lyödä sopivan malliseksi, lyijyalustan montun ohjatessa reunojen muodostumista.

Pesän muodostamisen jälkeen oltiin jo yli puolessa välissä. Pesän reunat hiottiin niin, ettei niihin jäänyt terävää särmää. Sisäpinta tasoitettiin skaavarilla ja vilssillä, jonka jälkeen se kiilotettiin. Lusikan varsikin vilssattiin pyöreämmäksi, ja urat jotka erottivat kahdet punokset toisistaan viilattiin niin etteivät ne kiillottaessa katoaisi.

Kiillottamisen jälkeen lusikka vielä pestiin ammoniakilla, jonka jälkeen se hopeoitiin. Lopullinen hopeointi vielä pyyhittiin kiiltäväksi opettajan omalla kiillotustahnalla, ja voin sanoa, että lopputulos oli sangen mielyttävä.

Lopputulos.